[Mikael vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 13.12.1758. Messukylän verkatehtaan saarnaaja 1758. Turun akatemian heprean ja arabian filologian dosentti 1761. Turun katedraalikoulun vt. kollehtori 1762 (ei astunut virkaan). Turun suom. seurak. 3. kappalainen 1764, samalla teologian dosentti 1766, vt. toinen teologian professori v. 1771, teologian apulainen 1773. Tammelan kirkkoherra s.v. Lääninrovasti 1777. Valtiopäivämies 1778-79.]

Mikael avioitui ensimmäisen kerran 14.10.1766 Magdalena Carströmin kanssa. Magdaleenan kuoltua 1782 Mikael meni naimisiin 25.3.1783 Eleonora Sofia von Willebrandin kanssa. Eleonora oli syntynyt 1752 ja hän kuoli 11.11.1800.

Mikael Avellanin isä oli Kaarinan kappalaisen Mikael Avellanuksen poika Johan (Johannes) Avellan s. Kaarinassa (Nummella; Kaarinan vanha nimi) 9.1.1709, k. Kaarinassa 1.1.1785.

Johan avioitui Tammelassa 26.6.1733 Kristina Barckin (s. 22.4.1711 Tammelassa, k. 28.7.1801 Tammelassa) kanssa. Johan Avellan vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 13.12.1731. [- Armovuodensaarnaaja Tammelassa 1731, pitäjänapulainen s.v. Kaarinan vt. kappalainen (isänsä sijainen, 1749), vakinainen kappalainen 1753. Varapastori.]

Johan Avellanin vanhemmat olivat Kaarinan kappalainen Mikael Avellanus, ent. Tarkki, (s. 1677, k. 2.2.1761) myöh. Avellan [yo 1702, † 1761) ja Katarina Gunnelinus. Turun katedraalikoulun oppilas 22.6.1722 (in cl. apolog., Nummensis) - 19.6.1729 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1729 [Avellanus] Johan. Austr _ 324. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 13.12.1731. - Armovuodensaarnaaja Tammelassa 1731, pitäjänapulainen s.v. Kaarinan vt. kappalainen (isänsä sijainen, 1749), vakinainen kappalainen 1753. Varapastori.]

Mikael Avellanuksen vanhemmat olivat Tuomas Niilonpoika (k. 18.1.1703) ja Riitta Tarkki.

kts. Ylioppilasmatrikkelin tiedot JA:sta

"1685. Kirjoituslipasto

Kuulunut tradition mukaan Tammelan rovastille, tri Avellanille (+1807). Korkeus 111,5 cm, pituus 103,7 cm, syvyys 60,7 cm, lev. alhaalta 110 cm, lev. ylhäältä 103 cm. Koivua, punaiseksi maalattu. 1700-luvun puolivälin mallia. Kömpelö jalusta, kolme pitkää ja 2 lyhyttä vetolaatikkoa. Ylinnä viisto "klahvi", jonka takana pieni kaappi ja 7 laatikkoa sen molemmin puolin, 2 astikoiden välipuussa barokkiprofiili. Avainkilvet ja kädensijojen kilvet messinkiä, rokokootyyliset, klahvin avainkilpi regenee-tyylinen." (Museon pääkirja)
Forssan museo 26.8.2011
Pertti Toukkari

"Lounais-Hämeen museossa Forssassa on kaunis lipasto, joka on kuulunut Avellanien aikaisen Tammelan pappilan kalustoon. Yhden laatikon ulkolautaan tehdyn kirjoituksen mukaan ovat ystävät lahjoittaneet lipaston tohtorin pojalle, ylioppilas Jacobus (Jacob) Avellanille".

Eeva Ojanen, Mikael Avellan Tammelan kirkkoherrana 1773-1807. Lounais-Hämeen Kotiseutu ja Museoyhdistys,
Vuosikirja XXIX - 1960, s. 30-39

Kimalan isännäksi tultuaan Jakob Avellan luopui virkauraltaan ja ryhtyi päätoimiseksi maanviljelijäksi. Hän osti Kimalan 11.4.1807 Vehmaisissa päivätyllä kauppakirjalla Adam Ambrosius Zidbäckin leskeltä, Renatalta. Tila maksoi 5555 riikintaalaria, 26 killinkiä. Kauppahinnan maksamattoman osuuden vakuudeksi rouva Zidbäck sai kiinnityksen Kimalaan.

Jakob Avellanin ensimmäinen puoliso oli Sara Sofia Vallin [ylioppilasmatrikkelissa Walén] (s. 26.1.1784 k. 29.7.1821 37-vuotiaana). Toisen avioliiton 46-vuotias Jakob Avellan solmi, oltuaan yhdeksän kuukautta leskenä, 2.5.1822 Maria Wilhelmina Waltzerin (s. 14.6.1801, k. 11.4.1868) kanssa. Maria oli vasta 20-vuotias.

Avellan joutui myymään 2/3 kartanosta vuonna 1825

Nimismies Gran maksoi Kimalasta
8000 riikintaalaria

"Pellot ovat hyvää savea ja sangen pieneltä osalta savimultaa, hyvin viljeltyjä, ja kylvetään niihin vuosittain 17 t. [po. 15] rukiita, 3 t. ohria, 1 t. herneitä ja 4 t. kauraa. Tuotto arvioitiin rukiista ja ohrasta 6:ksi, herneistä 5:ksi ja kaurasta 8:ksi jyväksi.

Niittyjä kuuluu isojakoasiakirjain mukaan tähän tilaan 239 tynnyrinalaa 18 kapanalaa sekä entisen omistajan inspehtori Zidbäckin viljelemä noin 15 tynnyrinalan laajuinen suo, mitkä kaikki tuottavat torpparien hallussa olevia alueita lukuunottamatta 160 talvikuormaa heiniä, minkä ynnä olkien avulla kartanossa arvioitiin voitavan pitää 36 kytkettyä elikkoa, kuten siellä nyt havaittiin olevan, sekä 4 paria härkiä, 2 hevosta ja 20 saksalaista lammasta.

Karja tuottaa voita 27 leiviskää vuodessa, jolloin tuotto on arvioitu 1,5 leiviskäksi lehmältä vuodessa, myytäväksi 2 härkää ja 2 lehmää, 3 leiviskää villoja jokaiselta lampaalta sekä teurastettavaksi 6 lehmää vuodessa.

Metsä on isojakoasiakirjojen mukaan alaltaan 582 tynnyrinalaa 23 1/4 kapanalaa, ja saadaan siitä tarvittavat havut, seipäät, aidakset, tuohet ja polttopuut, mutta ei tukkipuuta. Kalastusta harjoitetaan tosin ns. Lahden järvessä, mutta se ei kannata, eikä kalaa saada edes kotitarpeiksi.
Puutarha ja ryytimaa on jo entisinä aikoina perustettu ja vastaa talon tarpeita; samoin kuin humalisto, joka käsittää 150 seivästä. Mylly käy tuulen voimalla ja jauhaa kotitarpeiksi.

Mylly käy tuulen voimalla ja jauhaa kotitarpeiksi.

Torppia kuuluu tähän säteriin 5, nimittäin Härkäoja, joka tekee 2 hevos- ja 1 jalkapäivätyön viikossa, Lerbacka, jolla on 2 jalkapäivätyötä, Lövbacka, samoin 2 jalkapäivätyötä, Tiensuu 2 hevos- ja 2 jalkapäivätyötä, Sandbacka, 2 hevospäivätyötä viikossa.

Lisäksi torpparit ovat velvollisia kutsusta tulemaan heinänkorjuuseen, elonleikkuuseen ja riihenpuintiin, sekä suorittavat vielä kehruutöiden asemesta kartanoon 8, Tiensuu 12 päivätyötä vuodessa; kaikki omassa ruuassa.
VA Sääksmäki, nykyisin HMA, 163: 406-411

Torpparien päivätyövelvollisuus oli edellisestä päättäen raskas. Kartano tuli torpparien työllä niin hyvin toimeen, että sen ei tarvinnut omasta puolestaan pitää kuin 2 renkiä ja 2 piikaa, kuten samassa katselmuspöytäkirjassa ilmoitetaan."
Someron historia II, s. 84-85

Nimismies Gran osti 2/3
kartanosta vuonna 1825

Koko kartanon ylläpitäminen kävi ylivoimaiseksi, ja 14.10.1825 hän [Jacob Avellan] möi 2/3 Kimalasta nimismies J. C. Gra(h)nille.

"Kaupaksi löytyy Kimalan Perintö Säteri Rusthålli 1 2/3 Manttaalia, Someron Pitäjässä ja hämeen Linnan Läänissä 7½ peninkulmaa Turun Kaupunkista, hywin rakettu ja kauniissa paikassa. Syyskylwö on 20 ja Kewä kylwö 10 tynnyriä. Keskinkertaisina wuosina saadan heiniä 250 lästiä. Omaisuden alle kuluwat 2 Augmentti taloa ja 6 Torparia, joidenka päiwätyöt owat 20 päiwää wiikossa. Tieto kauppa ehdoista annetaan omistajalta paikalla taikka Koralis Jernwallilta Turussa. Somerolla sinä 20 päiw. Tammikuussa 1825. Jacob Awellan."

Gran maksoi Avellanille kartanosta 8000 riikintaalaria (4000 hopearuplaa).

1. Åkrarne förblifva orubbade vid den ....delning som jordägarrene om de samma affall(?), hvaruti äfven inbegripas(?) Trädgården jemte potatlandet sådant som det ny be??sing

(2.)
ägaren af tredjedelen, tillskiftas Lerbacka och Kurjenoja Torpen jemte skog, som afskäres meden tvär? Linie ifrån Sarentaka Bys till Rekola hemmandet Råå i sammanhang med desse, till den vid att Pulli Kärr kommer att falla innom denne ägolott och de som ännu kan brista i skog, påföres? före nämde 1/3 del vid Ryhtä hammans Rå närmast Bohlstaden(?).

3.
De ängar som äro belägne inom förenämnde Skifte tillfalla äfven sagde tredjedel, och de bristande tilldelas uti ...? förskillt ängs Skifte uti Hafvisto nitu jemte ägarne däromkring?

4.
Nya ängs uppodlingarne böra afmätas, hvilka vid delningen jemte de gamla ängarne, gå i beräkning utan åsad? Gradering.

5.
Den inom 2/3 dels ägarens (Grahn; PT) åkershägnad? varande? Potatgropen begagnas af 1/3 dels ägaren så länge sagde grop kan til ändamålet begagnas, får således icke i nyo iståndfattas?.

6.
Skifte Linien i Brödmarken ??? ifrån Sydvästra hörnet af 1/3 dels ägarens Ladugårds Byggnad till hägnaden? af det potatland som är belagit ofvanom den nära vägen stådende mald Badstugan och därifrån afbryter åt Söder i Samma direction med Rychtä hemmans Rå, allt efter som uträkningen de kan medgifva; dock att skiftet icke kommer att sträcka sig öfver Leppaaronitu.

7.
Kyttlandet som Torparen Härkoja upptagit å de Skifte som genom föregående reglering kommer att tillfalla 2/3 dels ägaren, skall därstädes orubbadt förblifva, emot vederlag till 2/3 del ägaren uti Skog.

Datum som ofvan
Allerkirjoitukset, jaon toimittaja ja todistajat


Tonttijaosta sovittiin seuraavasti:
8.
Vidare tillkommer Den plan hvarå Tomten är belägen och sträcker sig åt väster, utgörande i Längd 284. alnar förblifven samfälld; och då 1/3 dels ägaren (Avellan; PT) framdeles uppför några Boning eller andre Hems, så bör det skje på vesttra delen af sagda plan.

9.
Den 3ne Brunnar som finnas vid Säterie ??? skola sammfallt? underhållas och begagnas, hvilket äfven gäller om Sandgropen.

10.
Råg och Höfvets skjörden för innevarande ???uti Ryhtänpuolipeldo skjedd tröskning delas såväl Säd, Halm som ägnas i den proportion som hvardera äga i Egendomen samma förhållande ??tages äfven med åkerh... på sagde åker.

Pertti Toukkarin kokoelmat

Kimalan kartanon pienemmän osan (1/3) päärakennus oli suvussa kulkevan perimätiedon mukaan rakenteilla, "kehillään", Johan Viktor Avellanin häiden aikana vuonna 1849, kun taloon tuli Kuusjoelta nuori emäntä Karolina Kaarlentytär Yli-Jama. [Juhani Lakio PT:lle 28.8.2007]. Johanista tuli talon isäntä 1851. Oikealla näkyvä tuulimylly jauhoi vielä 1890-luvulla. 

Hilja Knaapi maalasi Avellanin päärakennuksen vuonna 1954.
Juhani Lakio

Avellan seurakunnan
vaivaishoito johtokuntaan 1813

"Köyhäinhoito uudistui Somerolla vähin erin 1800-luvun puoliväliin mennessä. Orastavia merkkejä uusista tuulista oli seurakunnan ensimmäisen vaivaishoitojohtokunnan perustaminen 30.5.1813. Tähän johti keskusjohdon painostus, viime kädessä maaherran 14.4. antama kuulutus.

Säätyläisten kieltäydyttyä pitäjänkokous nimesi johtokunnan puheenjohtajaksi kirkkoherra Michael Lundenin, josta tuli tarmokas paikallisen vaivaishoidon kehittäjä. Muiksi jäseniksi johtokuntaan tulivat opiskelija Ephraim Candolin Harjusta, notaari Jacob Avellan Kimalasta, rusthollari Michel Knapi Rautelasta, talolliset Gabrien Witka Vilukselasta, Jöran Seppä ja Eric Moro Oinasjärveltä sekä Henric Yli-Seppälä ja Johan Ali-Seppälä Joensuusta.

[---] vaivaishoitojohtokuntien rooli jäi vielä vähäiseksi. Ne huolehtivat mm. taksoituslistojen tallentamisesta ja avustusten kirjauksista ilman suurempaa päätösvaltaa. Myös monet käytännön ratkaisut hoitoasioissa jäivät edelleen kirkonkokouksen suoraan valvontaan."
Timo Alanen-Markus Hiekkanen-Jussi Härme- Manu Kärki-Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi 1449-1999. Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s 138 Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999