AVELLANIT MAANLUOVUTTAJINA 1940-

Talvi- ja jatkosodan jälkeen Avellanit joutuivat luovuttamaan maitaan siirtoväen asuttamiseen. "Katsottiin, että Oskar Avellanin perillisistä vain Anna sai elantonsa maanviljelyksestä, muut lapset olivat virkamiehiä. [Oskar Avellan kuoli 1942.] Sen takia kartanon maille perustettiin 12 siirtolaistilaa."
Timo Alanen, Lounais-Hämeen Joulu 1997

Avellaneille vuonna 1931 siirtynyt kartanon vanha päärakennus toimi jatkosodan jälkeen siirtolaisperheiden väliaikaisena asuntona niin kauan, kunnes evakkojen omat rakennukset valmistuivat. Äitini Hilkka Toukkari muisti, että 1946-47 talon kymmenessä huoneessa asui yli 30 Kimalan kylään sijoitettua evakkoa: Seppäset, Kauraset, Mustoset, Laineet, Toukkarit. Vanhempani, Hilkka ja Emil Toukkari, tulivat tyttärensä Ennin kanssa Kimalaan Punkalaitumelta vappuna 1946.
Hilkka Toukkari Pertti Toukkarille 28.2.1999

Päärakennus oli huonossa kunnossa; se oli ollut muun muassa viljavarastona. Rakennuksessa asui myös Avellanin työväkeä.

Tilaa oli tarjottu myös "Kuisman perheelle", mutta Kuismat olivat kieltäytyneet tarjouksesta vedoten juuri päärakennuksen huonoon kuntoon.

Avellanin perikunnan pojat, tuomari Nils Wiktor ja lääkäri Wäinö, olivat sodan jälkeen maalanneet taloa, jotta se asutusviranomaisten silmissä olisi näyttänyt asutulta. Myös Väinö Avellanin leski kirjoitti miehensä kuoleman jälkeen Viljo Lakiolle (20.5.1972), "miten Wäinö siellä nikkaroi ikkunapookia y.m. rempallaan olevaa vaan siksi että hän pelkäsi että Kimala otetaan Annalta rappiotilana."



Viime sotien (1939-1944) seurauksena Avellanien tilan pinta-ala pieneni huomattavasti: vuonna 1954 maata oli noin 65 hehtaaria. Kartanon ja Kimalan tiloista RN:ot 2:42 ja 2:44 Varma Lakio, Anna, Nils ja Väinö Avellan menettivät pakkolunastusmenettelyssä maatalousmaata 77,23 ha, maatalouskelpoista maata 32,99 ha ja metsämaata 49,87 ha, yhteensä 160,09 ha. Maista, puustosta, rakennuksista ja muista etuuksista he saivat korvausta 3.565.139 markkaa (rahana 916.139 mk ja valtion velkasitoumuksina 2.649.000 markkaa). Avellanit möivät maata siirtoväen asutukseen myös ns. vapaaehtoisella kaupalla noin 80 hehtaaria (Kauranen, Seppänen, Aliska).

Avellanit olivat Someron vauraimpia maanviljelijäperheitä. Somero-lehti julkaisi 19.3.1943 "juorukalenterin", luettelon pitäjän veroäyreistä. Avellanit (Anna Avellan 68 äyriä, Oskar Avellan 1168 ja Osakeyhtiö Kimala 681) olivat 1917 veroäyrillään Someron kymmenen eniten ansainneiden joukossa.

1. E. Sagulin 5322, Pitkäjärvi
2. Rundqvist L 4235, Joensuu
3. O. de Pont 3315, Lahti
4. Haggren H 2710, Sillanpää
5. OY Kauraketo 2810, Kauraketo
6. Pentti J 2316, Lautela
7. Kimalan Avellanit 1917
8. Knaapi O 1794, Rautela

Kymmenen vuotta myöhemmin (1953) äyrikuninkaita olivat liikemiehet, apteekkari ja lääkärit. Apteekkari Laina Rundqvistilla oli 30 290 ja sairaalan lääkäri Juha Jonkalla 24 287 veroäyriä. Avellanit putosivat kärjestä. Anna Avellanilla oli äyrejä runsaat 5000.

Vuonna 1902 tehdyn isojaon järjestelyn mukaan Avellanin 0,5555 manttaalin tilaan kuului peltoa 66,008 hehtaaria, niittyä 74,024 ha, viljelyskelpoista maata 55,391 ha ja metsämaata 30,598 ha. Tilan kokonaispinta-ala oli 226,381 ha. Tämän lisäksi Avellaneilla oli Rekolan tila, ns. Rekola-Avellan, jossa oli peltoa 2,04 ha, niittyä 54,747 ha, viljelyskelpoista maata 20,038 ha ja metsämaata 2,568 ha, yhteensä 79,393 ha. Konsinin perikunnan kanssa Avellanilla oli yhteisiä maita oli 1,050 ha. Vuonna 1902 Avellanin tilan kokonaispinta-ala oli siis 305,774 ha. 

Avellanit valittivat Hämeen tarkastusoikeuteen arvioimistoimituksesta.

1950, huhtikuun 20 päivänä kokoontui
Hämeen tarkastusoikeus Someron kunnan
Kimalan kylässä olevaan Kimalan kartanossa.
Läsnä olivat tarkastusoikeuden
puheenjohtaja Kaipio sekä jäsenet
Virtanen, Sillantaka, Nurmi, Nevas,
Pietilä ja Knuuti.

§ 51

Kun tarkastusoikeus nyt edelleen käsitelväksensä otti tarkastusoikeudessa viime joulukuun 15 päivänä pöytäkirjan 173 §:n kohdalla esillä olleen 79. maanlunastuslautakunnan Someron kunnan Kimalan kylässä olevilla Kartanon ja Kimalan tiloilla RN:ot 2:42 ja 2:44 suorittamasta maanhankintalain mukaisesta tilojen arvioimistoimituksesta tehdyn valitussaian, oli asianosaisina oikeudessa saapuvilla maanhankinnan toimeenpanon tarkastaja maanmittausinsinööri Urho Ijala, Kartanon ja Kimalan tilojen omistajat maanviljelijä Anna Avellan, varatuomari Nils Viktor Avellan, ylilääkäri Väinö Avellan ja voimistelunopettaja Varma Lakio, kukin itsekohtaisesti ja ilmoittautui varatuomari Avellan muiden asiakumppaniensa oikeudenkäyntiavustajaksi sekä edellämainituista tiloista muodostetuista viljelystiloista hallintasopimuksen tehneen maanviljelijät Toivo Joro ja Aarne Toukkari. Niinikään oli oikeudessa saapuvilla maanlunastuslautakunnan puheenjohtaja maanmittausinsinööri Kalervo Kyrölä, metsänhoitaja Aarre Helminen ja maanviljelijä Martti Manni.

Sittenkun asiassa aikaisemmin kertyneet pöytäkirjat ja muut asiakirjat oli tarpeellisin osin käyty läpi, tarkastaja Irjala uudisti mitä hän aikaisemmin oli asiassa vaatinut ja huomautti siitä, ettei luovuttajilla ole puhevaltaa, mikäli asia koskee rantapastaa muuten kuin ehkä tuolle rantapalstalle johtavan tien kohdalta.

Varatuomari Avellan toisti myöskin mitä hän omastaja muiden asiakumppaniensa puolesta aikaisemmin oli lausunut ja lisäsi, mikäli pakkolunastettua puustoa koski, että talvella 1945-1946 oli tiloilla tm (2:42)1 ja (2:42)10 toimitettu hakkuita, mutta puuston arviointi oli toimitettu varatuomarin nyt oikeudelle esittämän kirjelmän mukaan vasta heinäkuun 10 päivänä 1946. Tilalta tm (2:42)1 oli viety laskelmissa olevien 929 rungon lisäksi puita, paitsi tiloille tm (2:44)3 ja (2:44)6, vielä maanlunastuslautakunnan Talvisillan kylässä olevasta Ali-Ojalan tilasta muodostetulle tilalle tm (5:18)2 ja Saarentaan kylässä olevasta Perälän tilasta muodostetulle tilalle tm (4:8)2. Koska maanviljelysseuran toimsta oli näinollen pakkolunastetulta metsäpalstoilta paljon ennen maanlunastuslautakunnan suorittamaa arviota viety puita muualle, varatuomari vaati, että maanlunastuslautakunta tekisi perusteellisen selvityksen siitä, mihin ja kuinka paljon puita oli viety. Jos lautakunta ei sellaista voi nyt tehdä, varatuomari vaati, että luovuttajille varattaisiin oikeus eri oikeudenkäynnillä vaatia valtiolta noista puista lisäkorvausta. Varatuomari Avelan antoi oikeudelle vertailevan arviokirjan rakennusten eri arvioista. Maanviljelijä Joron valituksen johdosta varatuomari huomautti, että mikäli siinä oli väitetty peltojen kuntoa heikoksi, niin oli sellainen väite kaikkea perää vailla, mikä käy selville jo luovuttajien puolesta tarkastusoikeudelle perustamistoimituksesta tehdyn valituksen yhteydessä annetuista todistuksista ja maanviljelysneuvos Kantalan lausunnosta. Väite siitä, että tilat olisivat olleet rappiokunnossa oli aiheutunut kansanhuollossa tapahtuneesta erehdyksestä.

Varatuomari vaati Joron ja Toukkarin valituksia hyljättäväksi. Lisäksi varatuomari Avellan vaati, että Toukkarin tilalla oleva lato oli palautettava Anna Avellanille, koska Toukkari pitää sitä itselleen tarpeettomanakin.

Voimistelunopettaja Lakio sanoi ymmärtävän kysymyksessä olevan rantapalstan tarpeellisuuden maansaajille, varsinkin uimarantana nousevan polven kannalta, mutta hän ei pitänyt maanlunastuslautakunnan esittämää paikkaa sopivana, sillä tuolle rannalle johtava yleisluontoinen tie on luovuttajille sopimaton.

Toivo Joro ja Aarne Toukkari uudistivt myöskin aikaisemmin asiassa tekemänsä vaatimukset. Lisäksi Toukkari esitti oikeudelle kaksi sähkömuuntajaa koskevaa todistusta ja huomautti siitä, että Anna Avellanin vaatima heinälato yksistään on tilalle tarpeen, vaikka hän muita latoja pitää tarpeettomina.

Insinööri Kyrölä lausui, että tilalta tm (2:2)1 maanviljelysseuran toimesta myyty puutavara on mittaustodistuksen mukaisena laskettu tilan hintaan vuoden 1944 lopun hintatasoa käyttäen. Tarkastusoikeuden edellisessä pöytäkirjassa mainittu 2,082 markan virhe taas johtuu siitä, että muunnettaessa erikoishalkoa paperipuuksi oli ensin käytetty väärää muuntolukua, joka virhe oli korjattu, ei kuitenkaan maanluovuttajielle maksettavaa hintaa laskettaessa, jolla määrällä luovuttajain saamaa hintaa on korotettava. Kartanon ja Kimalan tilojen omistajat saavat luovuttamiansa rakennuspuita vastaavan hinnan Talvisillan kylässä muodostettuja tiloja arvioitaessa.

Metsänhoitaja Helmisellä ei ollut asiassa mitään lisättävää.

Maanviljelijä Manni viittasi lausuntoonsa maanlunastuslautakunnassa.

Varatuomari Avellan nimesi nyt asiassa todistamaan Someron pitäjän Saarentaan kylästä olevan maanviljelijä Kustaa Kallion, saman pitäjän Härkälän kylästä olevan muurari Topias Rintalan ja niinikään Someron kunnan Sillantaan [po. Sillanpään] kylästä olevan työnjohtaja Otto Jaakkolan, jotka kukin vuorollaan tulivat oikeuden eteen ja, vannottuaan säädetyn todistajanvalan, kertoivat:

1) Kustaa Kallio, oka ilmoitti syntyneensä vuonna 1879, kertoi, että todistaja oli vuonna 1944 sekä muutamina vuosina ennen ja jälkeen sanottua vuotta omia hevosiaan lisähevosina käyttäen ollut ajamassa Kimalan kartanon pelloilla sarkaojia, mitkä pellot nyt ovat Joron hallussa. Kimalan pellot olivat olleet silloin sellaisessa viljelyskunnossa, kuin paikkakunnan pellot yleensä. Samoina vuosina oli eri peltolohkojen välille tehty viemärien yli sillat, joihin oli sijoitettu sementtiputket. Samoina vuosina oli viljelyksille kylvetty runsaasti apulantoja, joskaan toidstaja ei muistanut säkkimääriä.

2) Topias Rintala: joka sanoi syntyneensä vuonna 1890 ja ilmoitti asuvansa noin 5-6 kilometrin päässä Kimalan kartanosta, kertoi, että todistaja oli vuonna 1944 ollut Kimalan kartanossa muuraamassa, jolloin kaikki muurit päärakennuksessa oli korjattu. Todistaja oli havainnut, että samaan aikaan oli rakennuksessa korjattu lattioita ynnä muita paikkoja.

3) Otto Jaakkola: ilmoitti syntyneensä vuonna 1909 ja kertoi samalla tavalla kuin rakennusurakoitsija Kustaa Alanojan allekirjoittama helmikuun 12 päivänä 1950 päivätty ja varatuomari Avellanin oikeudelle antama todistus osoitti. Todistajan muistaman mukaan oli Kimalan kartanosta suoritettavat luovutukset täytetty.

Kerrattu; omistettu; todistajat poistuivat vuorollaan.

Oikeudessa oli saapuvilla Kimalan ja Kartanon tiloista muodostetuista viljelystiloista hallintasopimuksen tehneet Helena Laine, Verner Majuri, Aino Tuomonen, Einari Mustonen, Kaarlo Helin, Emil ja Tauno Toukkari, Esa Torkkeli ja Alma Kanasuo, jotka kaikki ilmoittivat vastustavansa luovuttajien tekemiä hinnan korottamisvaatimuksia.

Pöytäkirjaan merkitään, että tarkastusoikeus toimitti ulkona mailla ja rakennuksissa katselmuksen.

Tämän jälkeen saivat asianosaiset poistua istuntohuoneesta ja tarkastusoikeudessa tehtiin neuvoteltua seuraava

Päätös:

Tarkastusoikeus on tutkinut tämän asian ja katsoo, etteivät tarkastaja Irjala ja Toivo Joro eivätkä Aarne, Emil ja Tauno Toukkari ole esittäneet syytä maanlunastuslautakunnan päätöksen muuttamiseen.

Mitä sitten Anna, Nils Viktor ja Väinö Avellanin sekä Varma Lakion valitukseen tulee, tarkastusoikeus katsoo, etteivät hekään ole esittäneet syytä sanotun päätöksen muuttamiseen muun puolesta kuin että Kartanon ja Kimalan tiloista pakkolunastetun pellon hinta korotetaan 1.000 markalla hehtaarilta,

että tilan tm (2:42)1 kohdalta metsän vikanaisuusprosentti alennetaan 5 prosenttiin sekä että tilan tm (2:42, 2:44)2 mänty- ja kuusiarvopuun kohdalla yksikköhinta koroitetaan siten, että hinnan ero luovuttajien hyväksi tekee 1.448 markkaa,

että tilalle tm (2:44)7 pakkolunastettujen rakennusten hintoja korotetaan, Mäkiladon ja Riihiladon hinta, kummankin, 30.000 markkaan ja kellarin hinta 20.000 markkaan sekä että mainitulle tilalle pakkolunastettu Ristilato palautetaan Anna Avellanille maapohjineen siten kuin tarkastusoikeudessa nyt on kartalle merkitty ja

että venevalkama ja sille johtava tie on siirrettävä tilan (2:44)7 itärajalle kulkemaan Anna Avellanin tilan puolta siten kuin kartalle myös nyt on merkitty.

Koska ei ole näytetty, että Kartanon ja Kimalan tiloilla suoritetun perustamistoimituksen yhteydessä olis pakkolunastettu osuus Someron kunnan Ryhdän yksinäiskylässä olevaan Ryhdän tilalle rakennettuun sähkömuuntajaan, eikä sitä voida hinnoittaa Kartanon ja Kimalan tiloista pakkolunastettuihin alueisiin kuuluvana etuutena tai oikeutena, tarkastusoikeus katsoo, ettei asia tältä osalta aiheuta enempää lausuntoa tarkastusoikeuden puolelta.

Näin muutettuna jää maanluastuslautakunnan päätös voimaan ja tulee maanlunastuslautakunnan tehdä tästä päätöksestä johtuvat muutokset ja korjaukset asiakirjihins.

Julistettiin valitusosoituksen.

Hämeen tarkastusoikeuden arkisto/Hämeen maakunta-arkisto. Tarkastusoikeuden pöytäkirjat 20.4.1950. Ca:24

Kimalan kartanon vanhaan päärakennukseen sijoitetulle Vilppi (Filip) Toukkarin perikunnalle Anna, Nils ja Väinö Avellan sekä Varma Lakio joutuivat luovuttamaan (pakkolunastus) maata 32,79 hehtaaria. Toukkarit maksoivat maatalous- ja metsämaastaan sekä vesialueista, yhteisestä rannasta ja sora-alueesta yhteensä 1.050.000 markkaa (= vuoden 2008 rahanarvoon muunnettuna 42.630 euroa). 1/8 yhteisrannasta ja vesialueesta maksoi 700 ja 1/8 yhteisestä sora-alueesta 2500 markkaa.
.
Maanluovutusten on täytynyt ymmärrettävästi herättää syvää katkeruutta, vaikka Anna Avellan (12.12.1900-15.5.1973) suhtautuikin uusiin naapureihinsa hienotunteisesti. Myös Varma Lakio hyväksyi tilanteen.

Toisaalta karjalaiskysymys merkitsi Annalle tilan omistussuhteiden selkeytymistä: aiemmin perikunnan omistama paikasta - Oskar Avellan oli kuollut 1942 - tuli nyt Annan isännöimä itsenäinen maatila. Lääkäriveli Väinö ja tuomariveli Nils Wiktor, "Vihtori", menettivät maaomaisuutensa. Avellanit joutuivat luovuttamaan maata asutukseen lähes puolet tilansa pinta-alasta, noin 160 hehtaaria ( + vapaaehtoisella kaupalla noin 80 ha). Varma-sisar - Käkisalmesta kotoisin olleen miehensä Viljo Lakion (molemmat voimistelunopettajia) myötä - sai taas, tavallaan siirtolaisena, itselleen oman osansa Avellanin maista. (Avellanin maille muodostettiin 12 tilaa: Torkkeli, Mustonen, Kanasuo, Toukkarit, Majuri, Joro, Helin, Laine, Tuomonen, Kauranen, Seppänen, Aliska).

Tuomosella muisteltiin pitkään sodan jälkeisiä Avellanin veljesten katkeria kommentteja. Lääkäri Väinöllä oli tapana tehdä aamulenkki olkihattuineen ja kävelykeppeineen entisillä tiluksillaan. Väinö valitteli jatkuvasti peltomakasiinia rakentavalle Ilmari Tuomoselle, miten karjalaiset olivat saanet Avellaneilta tavattoman paljon maata. Kun valitusta jatkui useana aamuna, Ilmari suuttui ja uhkasi heittää kirveella, jos Väinön narina ei loppuisi.

Annan kuoleman jälkeisessä, lohkomistoimituksen seurauksena syntyneestä valituskirjelmästä [allekirjoittajina Nils Wiktor Avellan tyttärensä kanssa] on vielä 16.5.1979 luettavissa:

  

"...Tässä yhteydessä minä allekirjoittanut N. W. Avellan huomautan vielä, että minulta ja sisaruksiltani otettiin maanhankintalakia sovellettaessa poikkeuksellisen paljon maata, metsää ja rakennuksia ym., niin että paikkakuntalaisetkin olivat siitä aikoinaan kauhuissaan, ja että suurin osa kansalaisista ja mm. suurten maatilojen omistajatkin säästyivät siitä kirouksesta kokonaan. Kun silloin annoimme myös tieoikeuden rantaan Kimala-nimisen tilan reunasta, niin silloin vakuutettiin meille, että nyt ko. Kartanon tilan reunassa oleva, isämme Oskar Avellanin perustama ja käyttämä, vanha rantatie jää meille yksityiseksi tieksi. - On valitettavaa, jos viranomaiset eivät ole tehneet siitä asiakirjoihin riittävän selviä merkintöjä. Joka tapauksessa on siis kohtuutonta, että meiltä vieläkin pyritään ottamaan ilmaiseksi maata, riistämään meiltä Kartano-nimiseen kantatilaan kuuluva yksityinen rantatiekin, jonka esi-isämme ovat tehneet. Näin ollen odotamme siis korjauksia ja oikeita ratkaisuja asiassa." - Kysymyksessä oli lakkautunut vanha yhteinen 7 metrin levyinen peltotie, jonka pohja tien lakkaamisen jälkeen lain mukaa jaettiin kahtia rajanaapurien kesken.

Toimitusinsinööri Erkki Lahma vastasi valitukseen 14.11.1979

"Ns. rantatien osalta selvitin varsin pitkään lakia tilojen yhteisten teiden ja valtaojien lakkaamisesta yhteisinä alueina huomatakseni, ettei kaikki voi ymmärtää sanotun lain mielestäni tältä osin varsin selvää rajanmääräytymisperustetta. On todettava, että kyseinen lohkomistoimituksen selvittely vei 9.6.1978 kokouksessa aikaa kaikenkaikkiaan yli kolme tuntia, kun lohkomistoimituksen loppukokous allekirjoittaneen johtamana kestää normaalisti alle tunnin, joskus alle puolikin tuntia."

* * *

Wiktor Avellanin mukaan tämä uusi tie tavallaan korvasi vanhan yhteisen peltotien puolikkaan, ja tästä olisi pitänyt aikanaan tehdä rekisterimerkintä papereihin. Näin vanha rantatie olisi kuulunut kokonaan Avellaneille.

Avellanin perikunta myi 80-luvun alussa päärakennuksen ja sitä ympäröivät noin kuuden hehtaarin laajuiset maat. Tila nimettiin Koivukimalaksi. Nyt vanha lakkautettu yhteinen peltotie alkoi elää uutta elämäänsä. Olin luullut tietä Avellanien omaksi rantatieksi, joten en lainkaan pitänyt outona, kun Koivukimalan uusi omistaja ehdotti perkaavansa ja kaivattavansa "omalla kustannuksellaan" rajaojan. Pidin ehdotusta jalomielisenä, vaikka jotenkin ihmettelin hanketta: tavallisesti rajaojien kaivatuskustannukset puolitetaan rajanaapurien kesken.

Pari vuotta myöhemmin naapurin vehnäpelto lainehti 3,5 metriä Toukkarin puolella

Vuoden 1976 lain (983/1976) nojalla rantatie oli lakannut olemasta, ja uusi yhteinen raja vedettiin tien keskiviivan kohdalle; rajapyykit (72-73) oli siirretty lohkomis- ja osittaisessa rajankäyntitoimituksessa jo 4.6.1980 (n:o 102855) uusille paikoilleen. Koivukimalan (RN:o 2:115) maa-alue kapeni näin 280 metrin matkalta 3,5 metriä, ts. 9,8 aaria.

Vasta naapurien, lähinnä Viljo Lakion, ihmettelyn jälkeen aloin tutkia asiaa kesällä 1983. Koska rajan paikasta en päässyt yksimielisyyteen naapurin kanssa, lähetin vanhan isäni nimissä selvityspyynnön Hämeenlinnan maanmittauskonttoriin 24.8.1983. Vastauskirjeessään 18.10.1983 viranomaiset vahvistivat oikean rajalinjan, ja vielä samana syksynä Väinö Nieminen kaivinkoneineen veti uuden ojan oikealle paikalle 800 markan hinnasta - nyt Eemil Toukkarin kustannuksella!

Rajaojaepisodi herätti kylällä aikamoista keskustelua ja spekulointia. Itse kuitenkin haluan uskoa, ettei kysymys ollut epärehellisyydestä, vaan koko soppa johtui väärinkäsityksestä. Opetus oli tietysti se, ettei kannata luottaa itsestäänselvyyksiin ja uskomuksiin. Kun rajoja vahvistetaan, kaikkien rajanaapurien on oltava paikalla pyykkikiviä katsastamassa. Näin vältytään turhilta sekaannuksilta.
Pertti Toukkari