Zidbäckit
Åvikin lasitehtaan Adam Abrosius Zidbäck yhdisti Kimalan kartanon 1788-1802
Pertti Toukkarin dokumentti © Kimalan kartanosta. Tervetuloa.
Näppäile haluamaasi. (Haku = Ctrl+F)
Päivitys 3.7.2014
a 1/2) Hän luovutti toisen puolen Kimalasta vävylleen, kirjanpitäjä Daniel Hällströmille (puoliso Sofia Stubbe).
b 1/2) Toisen puoliskon hän piti itsellään noin vuoteen 1769, jolloin hän möi osuutensa toiselle vävylleen, Hirsjärven herralle, luutnantti Johan Munckille, tyttärensä Catharina Stubben miehelle.
Johan Munck möi osuutensa 14.9.1772 pikkuserkulleen, luutnantti Carl Fredrik Munckille (s. 1733, k. 1800), puoliso Brita Magdalena Stubbe, Hedvig Eleonora Stubben tytär.
Kimala kiinnitettiin 8000 taalarin lainan vakuudeksi. Lainan myönsi turkulainen suurliikemies Jakob Bremer.
Vuonna 1791 Kimala siirtyi Carl Fredrik Munckin pojalle, kapteeni Carl Johan Munckille, (s. 1758, k. 1815), Ihamäen omistajalle. C. J. Munck, sittemmin everstiluutnantti, oli tunnettua somerolaista sukua. Hän oli monissa taisteluissa karaistunut meriupseeri. Vuosina 1780-81 hän palveli Hollannin laivastossa ottaen osaa Englantia vastaan käytyyn sotaan. St. Eustachen meritaistelussa Länsi-Intian vesillä hän joutui englantilaisten vangiksi, palasi vapaaksi päästyään kotimaahan ja oli sittemmin mukana muun muassa Ruotsinsalmen taistelussa 1789.
- C. J. Munckin ensimmäinen vaimo Hedvig Uggla sai avioeron, muutti Kimalasta vuonna 1795. Toisen vaimonsa Lovisa Albertinan kanssa [o.s. de Pont (s. 1768, k. 1824), Jakob Reinhold de Pontin tytär] hän sai useita lapsia. Eräs heistä oli Ruotsiin muuttanut eversti C. J. Munck, jonka tytär on tunnettu Ebba Munck , prinssi Oscarin puoliso.
Vuonna 1796 Carl Johan Munck möi omistamansa osan Kimalasta Ihamäen omistajalle, kapteeni Gustaf Johan Jägerhornille (s. 1751, k. 1831), jolta hän osti Ihamäen. Herrat siis vaihtoivat kartanoita.
1799 Jägerhorn taas möi osuutensa Adam Ambrosius Zidbäckille. Näin kartanon molemmat puoliskot yhdistyivät. [- Someron historia käyttää Zidbäck-muotoa, samoin 1790-luvun asiakirja. Sukututkimuksessa kirjoitetaan Zidbäck-suvusta. (P.T.)]
Adam Ambrosius Zidbäck (4.4.1755-11.11.1802) oli Someron kirkkoherran Carl Zidbäckin, poika. Hän oli ostanut jo vuonna 1788 Kimalasta Gottfried Thitzin osuuden (1/4) sekä lisäksi Munckeilta puolet heidän Kimalan osuudestaan (1/4). Näin Zidbäckin omistukseen tuli puolet kartanosta.
Munckilla oli peltomaata noin 50 tynnyrinalaa, niittyjä 240
ta ja metsämaata 388 ta. Zidbäckin vastaavat tilukset olivat
noin 22:n, 107:n ja 194 tynnyrinalan suuruisia.
Asiakirjoista ilmenee, että Munckin hallussa oli
"tomten med backen". Tontin pinta-ala oli 1,24 ta.
Jäljelle jääneen puolikkaan Zidbäck osti kapteeni G.J. Jägerhornilta 27.5.1799 tehdyllä kauppakirjalla 2.350 riikintaalarin hinnalla. Näin Adam Ambrosius Zidbäckistä tuli koko Kimalan ratsutilan omistaja. Hän omisti myös Eskolan tilan Talvisillan kylässä.
Adam Abrosius Zidbäckillä oli
12 lasta
Lapsia:
1. Susanna Lovisa, s. Uudellakirkolla (T.l.) 7.9.1782, k. Kiikalassa 5.8.1852. Puoliso Somerolla 25.3.1804 armovuodensaarnaaja, lopuksi Kiikalan kirkkoherra, fil. kand. Jakob Johan Erling, s. Paattisissa 6.7.1776, k. Kiikalassa 30.3.1832.
Lopen Vojakkalan kylän historiaa tutkiva Rauli Tammela kirjoittaa "1830-luvun lopulla kylään muuttaneesta Ulla Jaakontytär Zidbäckistä, jonka aikeet avioitua Pekkalan talon pojan Antti Matinpojan s.1816 kanssa eivät toteutuneet siitä syystä, että Ulla ei syystä tai toisesta saanut esteettömyystodistusta avioliittoa varten.
Lapsia syntyi kolme ja Vojakkalassa elää vielä hyvämuistinen Aimo Pekkala s. 1915, joka kertoi, että hänen lapsuudessaan toistui joka syyskesä sama näytelmä. "Marja-mamman" nimellä kulkenut mummeli tuli aina Tammelan suunnasta ja lähti kirkonkylän suuntaan, poikkesi aina Pekkalaan ja kertoi esiäitinsä Ullan s.1815 asuneen talossa vuosikymmeniä.
Kiehtovaksi asian tekee se, että tämä "Marja-mamma" kertoi Ullan olleen "Kiikalan papin avioton tytär". Ulla Jaakontytär Zidbäck oli Lopen rippikirjan mukaan syntynyt 2. marraskuuta 1815 Kiikalassa ja hän kuoli tyttärensä Kristiinan luona Lopen Salonkylän Koiviston torpassa 2. kesäkuuta 1893."
* * *
"Ullalla oli kolme aviotonta lasta, joista kaksi vanhinta syntyivät Heinun uudistilalla, jonka oli 1790-luvun alussa perustanut Pekkalan talon poika Matti Juhonpoika s. 1765, k. 1831. Pekkalan ja Heinun kanssakäynti oli vahvaa 1800-luvun jälkipuolelle asti, vaikka Heinun Matin poika Juho myikin "koko Heinun verotalon" turkulaiselle liikemiehelle Pehr Maurits Ekmanille, joka Vojakkalassa kulki "Heinun herran" nimellä. Vasta kylähistorian kirjoittamisen jälkeen selvisi, että Ekmaneilla oli aikomus perustaa lasitehdas Heinun maille. Katkaistaanpa sivurönsy tähän.
Vanhin lapsista oli Kristiina s. 15.11.1841, k. 20.11.1914 Lopen Salonkylän Koiviston torpassa. Puolisonsa Salomon Lemström s. 1832, k. 1915 oli kartanon metsänvartija. Heidän lapsistaan kolme eli aikuisikään ja "Marja-Mammaksi" sopisi hyvin vanhin tytär Aleksandra Josefiina s.1862. Muita sopivia ei Ullan jälkeläisistä oikein löydykään.
Toisena syntyi Kustaa Adolf s. 24.1.1845, k. 11.1.1884 Nurmijärven Kytäjärvellä. Hänelläkin oli kolme aikuisikään elänyttä lasta, kaksi tytärtä ja poika. Kustaa Adolf oli Zidbäck kuolemaansa asti, mutta poika suomensi nimensä, "oli metsäpomo Tammelassa" ja perheetön. Toistaiseksi en ole selvittänyt hänen vaiheitaan, vaan tämä on muistitietoa.
Nuorimmainen Emmanuel Zidbäck s. 9.3.1849 syntyi Pekkalassa ja kuoli 30.12.1918 Lopen kirkonkylän Hallankulmalla. Hän oli yksi Vojakkalan itseoppineista kynämiehistä ja pysytteli poikamiehenä vuoteen 1900 asti, jolloin nai lesken ja sai vielä kolme lasta Hänen sukunsa jatkuu vain Tekla Aleksandran s.1905 +1994 kautta, josta tuli Viljo Torttilan vaimo Hausjärven Ryttylässä.
Kaikkien kolmen lapsen isänä olen pitänyt Antti Matinpoika Pekkalaa s. 1816, k. 1881. Tämä Antti oli suvun ja kylänkin luottomies, mm. valittiin orpolasten edunvalvojaksi. Avioliittoa Ulla ja Antti eivät voineet solmia, koska Ullalta puuttui lupa avioliiton solmimiselle. Syytä en ole selvittänyt. Ullasta tulee Pekkalan pysyvä asukas Antin kuolemaan asti ja heti sen jälkeen hän muuttaa tyttärensä luokse Salonkylään.
Toinen todiste ainakin Emmanuelin sukusuhteesta Pekkalaan löytyy 1800-luvun lopun perukirjoista. Manulla ja Pekkalan vanhalla suvulla on keskinäisiä lainoja, jotka muuten on aika vaikea selvittää. Yleensä lainaa on antanut Manu, eli häneltä ollaan tultu pyytämään lainaa. Kylän varsinainen pankkiiri oli kuitenkin Lukanan Nikodemus, joka laski koron päivälleen. Kyläläisille se oli 5 %, muille 6 %. Samasta Teemusta oli tullut Pekkalan omistaja 23. joulukuuta 1872. Ensitöikseen hän rakensi Pekkalaan uuden päärakennuksen, mutta vanhaa sukua jäi asumaan vanhoihin Pekkalan rakennuksiin kyläkeskukseen. Tähän joukkoon kuuluivat Ulla Zidbäck, Pekan-Antti ja kolme lasta.
Kolmas todiste oli Vähätalon Väinön muistitieto. Hän antoi silmäkulma vilkkuen ymmärtää, että isänsä setä oli kyllä ollut naimaton, mutta ei lapseton."
Rauli Tammelan sähköpostiviesti PT:lle 30.12.2006
Lapsia syntyi kolme ja Vojakkalassa elää vielä hyvämuistinen Aimo Pekkala s. 1915, joka kertoi, että hänen lapsuudessaan toistui joka syyskesä sama näytelmä. "Marja-mamman" nimellä kulkenut mummeli tuli aina Tammelan suunnasta ja lähti kirkonkylän suuntaan, poikkesi aina Pekkalaan ja kertoi esiäitinsä Ullan s.1815 asuneen talossa vuosikymmeniä.
Kiehtovaksi asian tekee se, että tämä "Marja-mamma" kertoi Ullan olleen "Kiikalan papin avioton tytär". Ulla Jaakontytär Zidbäck oli Lopen rippikirjan mukaan syntynyt 2. marraskuuta 1815 Kiikalassa ja hän kuoli tyttärensä Kristiinan luona Lopen Salonkylän Koiviston torpassa 2. kesäkuuta 1893."
* * *
"Ullalla oli kolme aviotonta lasta, joista kaksi vanhinta syntyivät Heinun uudistilalla, jonka oli 1790-luvun alussa perustanut Pekkalan talon poika Matti Juhonpoika s. 1765, k. 1831. Pekkalan ja Heinun kanssakäynti oli vahvaa 1800-luvun jälkipuolelle asti, vaikka Heinun Matin poika Juho myikin "koko Heinun verotalon" turkulaiselle liikemiehelle Pehr Maurits Ekmanille, joka Vojakkalassa kulki "Heinun herran" nimellä. Vasta kylähistorian kirjoittamisen jälkeen selvisi, että Ekmaneilla oli aikomus perustaa lasitehdas Heinun maille. Katkaistaanpa sivurönsy tähän.
Vanhin lapsista oli Kristiina s. 15.11.1841, k. 20.11.1914 Lopen Salonkylän Koiviston torpassa. Puolisonsa Salomon Lemström s. 1832, k. 1915 oli kartanon metsänvartija. Heidän lapsistaan kolme eli aikuisikään ja "Marja-Mammaksi" sopisi hyvin vanhin tytär Aleksandra Josefiina s.1862. Muita sopivia ei Ullan jälkeläisistä oikein löydykään.
Toisena syntyi Kustaa Adolf s. 24.1.1845, k. 11.1.1884 Nurmijärven Kytäjärvellä. Hänelläkin oli kolme aikuisikään elänyttä lasta, kaksi tytärtä ja poika. Kustaa Adolf oli Zidbäck kuolemaansa asti, mutta poika suomensi nimensä, "oli metsäpomo Tammelassa" ja perheetön. Toistaiseksi en ole selvittänyt hänen vaiheitaan, vaan tämä on muistitietoa.
Nuorimmainen Emmanuel Zidbäck s. 9.3.1849 syntyi Pekkalassa ja kuoli 30.12.1918 Lopen kirkonkylän Hallankulmalla. Hän oli yksi Vojakkalan itseoppineista kynämiehistä ja pysytteli poikamiehenä vuoteen 1900 asti, jolloin nai lesken ja sai vielä kolme lasta Hänen sukunsa jatkuu vain Tekla Aleksandran s.1905 +1994 kautta, josta tuli Viljo Torttilan vaimo Hausjärven Ryttylässä.
Kaikkien kolmen lapsen isänä olen pitänyt Antti Matinpoika Pekkalaa s. 1816, k. 1881. Tämä Antti oli suvun ja kylänkin luottomies, mm. valittiin orpolasten edunvalvojaksi. Avioliittoa Ulla ja Antti eivät voineet solmia, koska Ullalta puuttui lupa avioliiton solmimiselle. Syytä en ole selvittänyt. Ullasta tulee Pekkalan pysyvä asukas Antin kuolemaan asti ja heti sen jälkeen hän muuttaa tyttärensä luokse Salonkylään.
Toinen todiste ainakin Emmanuelin sukusuhteesta Pekkalaan löytyy 1800-luvun lopun perukirjoista. Manulla ja Pekkalan vanhalla suvulla on keskinäisiä lainoja, jotka muuten on aika vaikea selvittää. Yleensä lainaa on antanut Manu, eli häneltä ollaan tultu pyytämään lainaa. Kylän varsinainen pankkiiri oli kuitenkin Lukanan Nikodemus, joka laski koron päivälleen. Kyläläisille se oli 5 %, muille 6 %. Samasta Teemusta oli tullut Pekkalan omistaja 23. joulukuuta 1872. Ensitöikseen hän rakensi Pekkalaan uuden päärakennuksen, mutta vanhaa sukua jäi asumaan vanhoihin Pekkalan rakennuksiin kyläkeskukseen. Tähän joukkoon kuuluivat Ulla Zidbäck, Pekan-Antti ja kolme lasta.
Kolmas todiste oli Vähätalon Väinön muistitieto. Hän antoi silmäkulma vilkkuen ymmärtää, että isänsä setä oli kyllä ollut naimaton, mutta ei lapseton."
Rauli Tammelan sähköpostiviesti PT:lle 30.12.2006
2. Katarina Vilhelmina, s. Somerolla 23.7.1784, k. Turussa 31.8.1853 koleraan.
Puoliso Somerolla 1802 kirjanpitäjä, myöhemmin turkulainen kauppias ja huutokauppojenpitäjä Johan Gustaf Hjelt, s. Turussa 28.11.1783, k. siellä 1.2.1825.
3. Renata Magdalena, s. Somerolla 20.5.1786, k. siellä 7.8.1787.
4. Concordia Carolina, s. Somerolla 19.3.1788, k. Porissa 11.10.1855. Puoliso Harjavallassa 31.3.1812 porilainen kultaseppämestari Karl Israel Rindell, s. Tukholmassa 4.5.1786, k. Porissa 17.12.1837.
5. Vendla Renata, s. Somerolla 25.3.1790, k. Kristiinankaupungissa 1872. Puoliso Porissa 26.12.1820 kristiinankaupunkilainen värjärimestari Karl Fredrik Palmén, s. Kauvatsassa 18.4.1793, k. Kristiinankaupungissa 2.5.1853.
6. Gustava Sofia, s. Somerolla 1.3.1790. Sokea, asui sisarensa Edla Magdalenan luona Lemun Järäisissä, k. siellä 10.5.1852. - Naimaton.
7. Karl Adam, s. Somerolla 10.4.1793. k. siellä 28.9. s.v.
8. August, s. Somerolla 13.5.1794. Porin triviaalikouluun 11.9.1807, erosi 1810. Porin vaivaiskoulun opettaja. Muutti 1855 veljensä Johan Axelin luokse Pälkäneelle, k. siellä 21.1.1861. - Naimaton.
9. Charlotta Serafia, s. Somerolla 26.6.1796, k. Askaisissa 23.10.1830. Puoliso Askaisissa 15.8.1830 Lemun (nyk. Askaisten) Hannulan, myöhemmin Siuntion Pikkalan kartanon omistaja, apteekkari Gabriel Freudenthal (tämän 2., keskimmäinen avio), s. Karlstadissa (Ruotsissa) 18.5.1771, k. Siuntiossa 18.6.1846.
10. Edla Magdalena, s. Somerolla 24.4.1798, k. Turussa 8.9.1886. Puoliso Lemussa 2.11.1824 Lemun Järäisten omistaja Jost Joakim Pippingsköld, s. Turussa 30.3.1795, k. Lemussa 11.12.1826.
11. Johan Axel, s. 16.8.1799. Kappalainen. K. 1869. Taulu 8.
muistikuvia omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.
"Isäni, synt. 1799, vanhemmat olivat Åvikin lasitehtaan hoitaja Adam Ambrosius Zidbäck ja Renata Bergstock. A.A.Z:n isä kuoli Someron kirkkoherrana. Renata Bergstockin isä oli kornetti. Isäni oli lähinnä nuorin kymmenestä sisaruksesta. Kodin vähävaraisuudesta huolimatta pantiin isäni ja häntä nuorempi veli Victor kouluun. Molemmista pojista tuli pappeja.
Isäni kuoli kappalaisena Pälkäneellä 1869, Victor Kirkkonummella 1862. Äitini, s. 1816, oli apteekkari ja tilanomistaja Gabriel Freudenthalin ja hänen vaimonsa Johanna Amalia Pippingin tytär."
12. Adam Viktor, s. (posth.) 24.3.1803. Kappalainen. K. 1856. Taulu 15.
(- Ainakin Adam Viktor tai Wictor, kuten hänet mainitaan kirkonkirjoissa, on syntynyt Kimalassa. 11. lapsesta, Johan Axelista, ei mielestäni ole mainintaa Someron kirkonkirjoissa; 10. lapsi, Edla Magdalena, syntyi Åvikissa.
(Naantalilaisen teol. tri Aulis Zidbäckin artikkeli Zidbäck-suvusta, Genos 48/1977)
kts. Aarne Kuusi,
selostus 1940-luvun lopulta Zidbäck-suvusta
http://www.kolumbus.fi/Zidbäck/aarne_kuusi.htm
kts. Ylioppilasmatrikkelin tiedot AAZ:stä
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=9140
s. Somerolla 4.4.1755. Vht: Someron kirkkoherra Karl Zidbäck 5623 (yo 1728, † 1777) ja hänen 1. puolisonsa Katarina Regina Barck. Pääsykuulustelu 7.5.1773. Ylioppilas Turussa kl. 1773 Zidbeck, Adam Ambros. Tavast. _ 541. — Männäisten ruukin kirjanpitäjä Kalannissa (1782). Åvikin lasitehtaan kirjanpitäjä Somerolla 1786, isännöitsijä 1796. † 11.11.1802. [PERUKIRJASSA KUOLINPÄIVÄ ON 6.11.1802] Pso: 1782 Renata Bergstock († 1834). Poika: Pälkäneen kappalainen Johan Axel Zidbäck 13206 (yo 1818, † 1869). Poika: Kirkkonummen kappalainen Adam Viktor Zidbäck 13661 (yo 1822, † 1856). Tyttärenpoika: apulaispappi Nils Adam Hjelt 13673 (yo 1822, † 1827). Tyttärenpoika: Turun tuomiokapitulin amanuenssi, FM Edvard Axel Gabriel Rindell 16369 (yo 1846, † 1864). Lanko: nimismies, suorituskomissaari Karl Johan Bergstock 9138 (yo 1773, † 1795). Vävy: Kiikalan kirkkoherra, FK Jakob Johan Erling 10886 (yo 1794, † 1832). Vävy: tilanomistaja Lemussa Jost Joakim Pippingsköld 12824 (yo 1815, † 1826). Viittauksia: HYK ms., Index s. 215b; HYKA TAA Ef, Ylioppilaiden kirjoittautumisasiakirjat v. 1773. — V. Lagus, Studentmatrikel II (1892-95) s. 210 (CXXIV); V. Lagus, Studentmatrikel. Supplement (1906) s. 105 (CXXIV). — A. Zidbeck, Zidbeck-suku. Genos 48 (1977) s. 40.
Zicbeck oli varakas mies
Velkoja 1/3 varallisuuden arvosta.
Kuollessaan Zidbeck oli perukirjan mukaan varakas mies. Kiinteä omaisuus arvostettiin 3466,32 taalariksi. Käteisvaroja oli 193,42 ja kultaesineitä 36 riikintaalarin arvosta, hopeaa (164,96), kupariesineitä (31,34), tinaesineitä (9,3) ja posliinia (13,12). Karjan arvoksi laskettiin 301,14 taalaria. Liinavaatteet 81,41, petivaatteet 85,28, miestenvaattet 43,4, naistenvaatteet 88,16. Velkasaamisia Zidbäckin perikunnalla oli runsaat 437 taalaria. Kirjoja Zidbeck omisti 18 kappaletta (6,24).
Koko omaisuuden arvo oli 5292,15 taalaria, josta vähennettiin 1486 taalarin velat. Suurin velkoja oli Karl Fredrik Bremer, Jacob Bremerin poika, jolle Åvikin lasitehdas oli vuonna 1792 siirtynyt. Bremerin saatavat olivat 846.24.2 riikintaalaria. Kuolinpesä oli velkaa myös kartanon edelliselle omistajalle, Gustaf Johan Jägerhornille, 351.32 riikintaalaria. Zidbeckin pesän velat olivat noin 1/3 varallisuuden arvosta.
(HMA, Sääksmäen alinen tuomiokunta, Perukirjat
1804-1806, fol 77-92.)
Someron historia II, VA Sääksmäki 156, 77- 92
Zidbeckin kuoleman jälkeen hänen leskensä Renata Bergstock piti vielä joitakin vuosia Kimalaa hallussaan. Vuonna 1807 hän kuitenkin möi kartanon hovioikeudennotaari Jakob Avellanille. Kauppahinta oli 5.555 riikintaalaria 26 killinkiä. Kauppahinnan maksamattoman osan vakuudeksi rouva Zidbeck sai kiinnityksen Kimalaan.
Someron historia II, VA Sääksmäki 171: 698, 731
Zidbeckin arvoituksellinen kuolema?
Zidbeckin kuolemaan liittyy jotain mystistä. Muistan, kuinka lapsia peloteltiin vielä 1950-luvulla 'Siipekillä', talon vintissä lymyävällä kummituksella. Kerrottiin, että Zidbeck olisi hirttäytynyt ullakolle. Myös Kimalan historiaa -sivulla olevassa kummitusjuttu-osiossa viitataan samaan Siipekki-kummitukseen.
Someron vuoden 1802 kirkonkirjoissa ei ole mainintaa Zidbeckin kuolemasta; perukirjassa 25.1.1803 hänen kuolinpäiväkseen on kirjattu 6.11.1802.
och Rikets Kamar-Collegio,
Ståthållare öfver Drottningholms och Svartsö
Slott och Län, Commendeur af Kongl. Nord-
stjerne-Orden, samt Riddare af Kong. Wasa-
Orden; Så ock Vice Président, Riddare
af Kongl. Nordstjerne Orden samt Kamar-Råd; gö-
Teemme tiettäväksi, että niin kuin hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa,
kaikkein armollisin Kuninkaamme on 21. päivänä helmikuuta 1789
antamallaan asetuksella ja kuulutuksella 24. päivältä tammikuuta
1790 armossaan halunnut elvyttää ja uudistaa kuninkaallisen säädöksen
19. päivältä syyskuuta 1723, sekä näin kaikkein armollisimmin selvittänyt
ne verotalot ja tilat, jotka voidaan myydä verotaloiksi, ja miten niiden kanssa
on meneteltävä sekä mitä siinä on otettava huomioon, sekä vielä,
että kuninkaallisen kamarikollegion pitää laatia varsinainen kauppakirja;
re weterligt, at såsom Hans Kongl. Maj:t, Wår Aller- nådigste Konung, genom utfärdad Förordning af then 21
Februarii 1789 och Kungörelse af then 24 Januarii
1790, i Nåder behagat uplifwa och förnya Kongl.
Förordningen af then 19 Septembris År 1723, samt
således Allernådigst förklarat, hwilka Krono-
Hemman och Lägenheter måge til Skatte försäljas,
och huru thermed förhållas bör, samt hwad therwid
kommer at i akt tagas, såsom ock, at sjelfwa
Köpebrefwen af Kongl. Kamar-Collegio skola
utfärdas; Altså och til underdånigst följe theraf,
hafwe Wi welat uplåta och försälja, efter som Wi
härmed, och i kraft af thetta Wårt öpna Bref, på
Hans Kongl. Maj:ts, Wår Allernådigste Konungs,
wägnar, uplåte och försälje til
olemme me halunneet luovuttaa ja myydä siten kuin me täten ja
tämä avoin kirjeemme vahvistuksena Hänen Kuninkaallisen
Majesteettinsa, kaikkein armollisimman Kuninkaamme
puolesta luovutamme ja myymme
Ambrosius Zidbäck, efterskrifne Cronohemman i
Nylands och Tawastehus Län Nedre-Säxmäki
Härad och Sommero Sockn, nemligen: Ett
halfwa N:o 2 i Kimala By, bestående af Ett halft
Hemman, Twå och Ett Tredjedels öre, En half
Båga, En Sjettedels Kåo och Fem Sjettedels
mantal, anslagit till Dragone Stom med Säteries
frihet under N:o 109 wid Säxmäki Härads
Compagnie och Kongl. Nylands och Tawastehus
Läns Dragone Regemente.
ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zidbäckille jälempänä
mainitun kruununtilan puolikkaan, joka sijaitsee Uudenmaan ja Hämeen läänissä,
Sääksmäen alisessa kihlakunnassa ja Someron pitäjässä N:o 2 Kimalan kylässä
sijaitsevasta, kahden kolmanneksen äyrinmaista, puolikkaan jousiluvusta,
seitsemännen osan karjasta ja 5/7 manttaalia, Uudenmaan ja Hämeen läänien
kuninkaallisen rakuunarykmentin Sääksmäen komppanian säteritalolle n:o 109,
nautittavaksi ja pidettäväksi verotalon velvoituksin ja oikeuksin 21 riikintaaleris-
ta kolmesta killingistä yhdeksästä runstykistä hopeassa, minkä hän on täysin
suorittanut ja maksanut viime kuluneen vuoden joulukuun 1. päivänä läänin
maankonttorista tänne lähetetyn alkuperäiskuitin mukaan.
Under Skattemanna, Börd och Rättighet at njuta
och behålla för Tjugu En
Riksdaler Tre Skillingar Nio Runstycken
Specie, dem Han uti Länets Landt-Ränteri, d(n?): 1 i
denna Månad
enligt hit ingifwit Originale Quittance rigtigt
erlagt och betalt. ----------------------------
-----------------------------------------------
Wi afhände förthenskul Hans Kongl. Maj:t samt
Sweriges Krono förbemälte halfwa Kimala
Cronohemman, bestående af ett halft
Tämän johdosta me luovutamme Hänen Kuninkaalliselta Majesteetiltaan ja
Ruotsin kruunulta edellämainitun 1/2 Kimalan kruununtaloa käsittäen 1/2
taloa, 1/3 äyrinmaata, 1/2 jousilukua, viisi 5/7 manttaalia N:o 2 Someron pitäjää,
alisen Sääksmäen kihlakuntaa Uudenmaan ja Hämeen läänissä, sekä annamme
tämän ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zidbäckille omaksi,
hänen vaimolleen, lapsilleen ja perillisilleen sekä perillisten perillisille raken-
nukset, pellon, niityn, metsän, maan, kalat ja kalaveden, myllyn ja myllynpaikan,
torpat ja torpan paikat sekä kaiken muun siihen kuuluvan vedessä ja maalla,
lähellä ja kaukana, jättämättä pois mitään siitä, mikä sille kuuluu, ja pitää
laillisesti kuuluman ja mitä laillisissa jaoissa tai isojakotoimituksessa sen osalle
on tullut tai vastaisuudessa tulee, nautittavaksi, viljeltäväksi ja pidettäväksi
verotalon velvoituksin ja oikeuksin ikuisena omaisuutena niin kuin laki määrää.
Hemman, Twå och Ett Tredjedels öre, En half
båga, En Sjettedels Koo, och Fem Sjettedels
mantal N:o 2 I Sommero Sockn, Nedre
Säxmäki Härad af Nylands och Tafwastehus
Län samt tillägne det samma Rusthålld
Innehafwaren, Bruks Bokhållarn Adam
Ambrosius Zidbäck, des Hustru, Barn
och Arfwingar, så ock Arfwinge efter Arfwinge,
med Hus, Jord, Åker, Äng, Skog, Mark, Fiske
och Fiske wattn, Qvarn och Qvarnställe, Torp
och Torp ställe, samst alle andra tillägor
i wåto och torro, närby och fjerran, intet
undantagandes af alt thet, som thertil lyder, med
rätta ligga bör, och wid laga afwittring och
Storskiftes delning tilfallit eller tilfalla kan, at njuta,
bruka, och behålla under Skattemanna Börd och
Rättighet til ewerldelig ägo, som Lag förmår.
Mikäli mainittu talo joutuisi jotenkin pois ostajalta tai hänen perillisiltään
ei Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa ja Kruunu pidä heitä siitä korvaus-
velvollisina. Niin pitää mainittu talo alempana mainittuna päivänä maakirjoissa
siirtää kruunulta verotaloksi.
--- ---
---
Skulle och förberörde Hemman på hwarjehanda
sätt gå Köparen eller thes Arfwingar ifrån; Så wil
Hans Kongl. Maj:t och Kronan hålla them theruti
aldeles skadeslöse. Så skal och merbemälte Hemman efter
nedanstående datum från Krono til Skatte uti
Jordeböckerne införas. Ther alle, som thetta
widkommer, och för Hans Kongl Maj:ts och
Kronans skul wele och skole göra och låta,
hafwa sig hörsammeligen at efterrätta, icke
görandes
Tätä kaikki, joita tämä asia koskee ja Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa ja
Kruunun puolesta ovat velvollisia toimimaan, noudattakoot kuuliaisesti tekemättä
talon asukkaalle, ratsutilalliselle, ruukin kirjanpitäjälle Adam Ambrosius Zid-
bäckille, hänen vaimolleen, lapsilleen tahi perillisilleen mitään haittaa, vääryyttä
tai pakotetta vähimmässäkään määrin nyt tai tulevaisuudessa.
Honom, Rusthålls Innehafwaren Bruks
Bokhållaren Adam Ambrosius Zidbäck, des
Hustru, Barn eller
Arfwingar häremot hinder, meen eller
förfång i någon måtto nu eller i
tilkommande tider.
Varmemmaksi vakuudeksi olemme vahvistaneet tämän Kuninkaallisen Majestee-
tin ja valtakunnan kamarikollegion sinetillä sekä omakätisillä nimikirjoituk-
sillamme.
Til yttermera wisso är thetta med Kongl. Maj:ts och Riksens
Kamar-Collegii Sigill, samt Wår
egenhändige underskrift bekräftadt. Stock-
holm then 23. Martii År efter Wårs Herres
Jesu Christi Nåderika födelse Et tusend
Sjuhundrade och på Nittionde Första
På dragande Roll? och Embetes Wägnar
Allekirjoitukset (hyvin epävarmoja:)
Jac: Rönberg
D: Lilljenheim
Gv: Harenström
O.I. Lagerheim
Eric af Wetterstedt
Jac:Grün
P I Ekman
Upwist och Annoteradt å Tawastehus
LandsContoir dn: 5. Maji 1791
Jac: Georg Cygnæus
Upwiss och Annoterat I Härads Contoir dn: 10 Maji 1791
I I Helsingius
* * *
Oikeinkirjoituksen tarkistanut Kalevi Kiesi:
"Kirja on mielenkiintoinen dokumentti, joka kertoo monista tuon ajan asioista. Verolukuja on annettu veroäyreinä (öre), jousilukuina (bågar) ja karjalukuna (koo). Uusi manttaaliluku eli nk. apuvero-manttaaliluku on myös ilmoitettu. Maan vero määrättiin äyreinä, vanhaa jousiveroa maksettiin aikaisemmin täysikäisistä miehistä ja karjavero oli jäänne aikaisemmin karjan lukumäärän perusteella määrätystä verosta.
Kaarle XI:n jakolaitos antoi isossa reduktiossa kruunulle palautettujen lahjoituksina saatujen säterikartanoiden säilyä (alkujaan aatelisten, myöhemmin myös muiden) entisten omistajasukujen hallussa, kunhan ne suostuivat suorittamaan ratsupalvelusta, jolloin myös niiden verovapaus (säterivapaus) säilyi. Syntyivät nk. säterirusthollit." - Kalevi Kiesi 29.6.1998
Juhani Lakion hallussa oleva Adam Ambrosius Zidbäckin viiri vuodelta 1797.
Avellanin vanhassa navettakuvassa näkyy vasemmalla "vilja-aitta, josta kohoaa tanko viireineen "Zidbäck". Taitekatto muutettiin nykyiseksi satulakatoksi 1940-luvun lopulla.
Lakion esi-isä, Jacob Avellan, osti Kimalan kartanon 11.4.1807 Vehmaisissa päivätyllä kauppakirjalla Adam Ambrosius Zidbäckin leskeltä, Renatalta. Tila maksoi 5555 riikintaalaria, 26 killinkiä.
Zidbäckin suku
Teol. tri Aulis Zidbäckin artikkeli Zidbäck-suvusta
Genos 48/1977)
"Professori Eino E. Suolahti mainitsee Zidbäckit eräänä niistä 1600-luvulta polveutuvista pappissuvuista, jotka "ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi ja kulttuuripanokseltaan merkittäviksi ja joilla on ollut pysyvä merkitys Suomen sivistyshistoriassa."
Suku on käyttänyt nimiä Zidbäck ja Zidbeck; varhaisessa vaiheessa nimi esiintyy usein muodossa Sidbeck. Nimen varhaisin maininta kertoo, että turkulaiset veljekset Matthias ja Johannes Zid-Beck kirjoittautuivat Turun katedraalikouluun 10.4.1686. Johannes opiskeli menestyksellä, promovoitiin maisteriksi vuonna 1700 sekä tuli vihdoin Tammelan kirkkoherraksi ja lääninrovastiksi. Hän on suvun edelleen elävän päähaaran kantaisä.
Johanneksen sukulaisuussuhteista ei lähteistä ole toistaiseksi löytynyt mitään muita välittömiä tietoja kuin että hänen kanssa yhdessä kouluun kirjoittautunut Matthias Sidbechius eli Zidbäck, joka hänkin tuli ylioppilaaksi, sanotaan v. 1701 Johanneksen veljeksi. Tämän veljen myöhemmät kohtalot ovat olleet tuntemattomia.
Suurtakaan epäilystä ei kuitenkaan voine olla siitä, että tämä Turusta kotoisin oleva ylioppilas on se turkulainen porvari "Matts Zidbäck el. Tomtti", joka kuoli siellä 1729. Tuomiokirjoista ilmenee, että hänen lapsistaan ainakin eräät käyttivät Zidbäck-nimeä ja että heihin kuului Vårdön kappalainen Johan Sidbeck, joka kuoli 1763. Jonkinlaisen vihjeen tämän Matin sosiaalisesta asemasta antaa tieto, että läänin maaherra, kenraalimajuri Otto Reinhold Uexkull puolisoineen sekä pormestari Anders Lindhin rouva Beata Tigerstedt olivat hänen poikansa kummeina 1725.
Mattia, josta yleensä käytetään nimeä Tonttila (Tomptila, Tomtila, Tåntila), voidaan seurata taaksepäin Turun henkikirjoissa vuoteen 1702 saakka, jolloin hän asui Pohjoiskorttelin Tonttilassa yhdessä äitinsä, Margeta-nimisen lesken kanssa. Vuoden 1701 henkikirjassa mainitaan saman talon asukkaina Hans Tomptila ja hänen vaimonsa Margeta, mutta ei Mattia. Tämän puuttuminen sopii hyvin yhteen sen kanssa, että häntä vielä 1701 sanotaan ylioppilaaksi - nämähän eivät maksaneet henkirahaa.
Hans Tomptila, joka kuoli 1701, ei ollut Tonttilasta kotoisin vaan sai talon ensimmäisen avioliittonsa kautta. Tonttilan historia 1600-luvun toisella puoliskolla kuvaa turkulaisten talojen ja nimien periytymisen sokkeloisuutta. Henkikirjan mukaan asui v. 1661 silloisessa Aningaisten korttelissa Michel Tomptin leski ja hänen tyttärensä Brita. Kaksi vuotta myöhemmin Pirkko-tytär on talon ainoana asukkaana. Hän meni naimisiin samana vuonna; talon isäntänä mainitaan 1664-67 Johan Eriksson ja lisäksi asui siellä hänen vaimonsa Brita ja tämän Valborg-niminen sisar. "Johan Tompti af Aningais Mellan gatan" haudattiin 20.7.1667 "nor om med söndagz klåckorna".
Tonttilassa asuivat vuonna 1668 hänen leskensä Brita ja Valborg. Seuraavana vuonna talossa onkin jo uusi isäntä Hans Bengtsson sekä hänen vaimonsa Brita ja kälynsä Valborg. Kälyä ei enää mainita talossa v. 1670 ja seuraavasta säilyneestä henkikirjasta, joka on vasta vuodelta 1675, Britakin on jo hävinnyt. Hän kuoli ilmeisesti väliaikana, koska talossa mainitaan edelleen Hans Bengtsson, mutta hänellä on nyt vaimona Margeta. Heidät mainitaan sitten Tonttilassa, Hans vuoteen 1701 ja Margeta vuoteen 1704.
Hans Bengtsson Tonttila on epäilemättä Zidbäck-suvun kantaisä. Kun Matti ja Johannes tulivat Turun kouluun 1686 ja ylioppilaiksi vasta 1695 ja 1697, he lienevät syntyneet Hansin toisessa, viimeistään v. 1674 solmitussa avioliitossa. Sekä heidän isänsä että äitinsä tulivat siis muualta Tonttilaan. Heidän syntyperästään ei ole tietoa; ehkäpä se vielä voi paljastua Turun laajoista tuomiokirjoista, joita ei tässä yhteydessä ole voitu käydä läpi.
Tulevan tutkimuksen vastattavaksi on jätettävä kysymys siitäkin, miksi Tonttilan pojat valitsivat tai saivat Zidbäck-nimen lähtiessään opin tielle. Toinen Tonttilan talo sijaitsi Turun Luostarinkorttelissa. Sen asukkaat eivät ole käyttäneet Zidbäck- nimeä eikä heillä liene yhteyttä Zidbäck-sukuun.
Toinen suku, jolla ei myöskään liene yhteyttä tässä käsiteltävään pappissukuun, on käyttänyt nimeä Zidbäck ainakin 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä saakka. Sen kantaisä Jaakko Zidbäck, s. 21.1.1770, tuli noin 1820 torppariksi Someron Lautelan Röyhään. Hänen vaimonsa Maria Heikintytär, s. 21.3.1788, oli edellisen torpparin, jääkäri Henrik Lundbergin tytär.
Perheessä oli neljä tytärtä kun se saapui Röyhään, ilmeisesti Someron ulkopuolelta. Somerolla 1821 syntynyt poika Johan Gustaf Zidbäck tuli torppariksi Nummen Remalaan. Hänen jälkeläisiään on asunut mm. Lohjalla ja Helsingissä."
I
JOHANNES [Johan] Zidbäck (isä: Hannu Pentinpoika)
kirjoittautui Turun kouluun 10.4.1686.
Ylioppilas (ab.) Turussa 1695.
Väitteli 23.4.1698 ja 24.3.1700.
Fil. maist. 14.12.1700.
Turun katedraalikoulun konrehtori 1703,
vihittiin papiksi 27.5.1704,
oraattori pappeinkokouksessa 1709,
katedraalikoulun rehtori 1710.
"Hän näyttää ainakin vuodeta 1705 hoitaneen suhteita Tammelaan, luultavasti paikan toivossa. V. 1717 Zidbäck sai venäläiseltä päällystöltä valtakirjan Tammelan kirkkoherranvirkaan. Valtakirjalla ei kuitenkaan ollut merkitystä sodan loputtua, vaan Tammelan kirkkoherranvirka julistettiin avoimeksi, tosin vain muodollisesti, sillä Johan Zidbäckiä ehdotettiin ensimmäiselle tilalle erityisestä suosituksesta, koska hän oli hoitanut seurakuntaa appensa kuoleman jälkeen ja ollut Turun koulun rehtorina."
KIKKOHERRRANVAIHDOS 1733
Kirkkoherra Johan Zidbäckin toiminnasta Tammelassa ei ole paljon kerrottavaa. Päästyään vakinaiseksi virkaan hän sai myös kontrahtirovastin arvon ja joutui pitämään tarkastuksia sekä emäseurakunnassa että kappeleissa.
Tarkastuksissa saatujen tilastojen mukaan oli 1728 lukutaitoisten määrä emäseurakunnassa 136, Jokioisilla 250 ja Perttulassa 75.
[---]
Tammelan seuakunnalle hankittiin Zidbäckin toimesta mm. Gezeliuksen Uuden Testamentin selitysteos. Zidbäck yritti ulottaa valvontansa hyvin yksityiskohtaisesti seurakunnan jokapäiväiseen elämään, aina pukeutumista myöten.
Johan Zidbäckin aika vuoteen 1733 jää joka tapauksssa sotavuosien kanssa pitkäksi melko kuolleeksi kohdaksi Tammelan seurakunnan vaiheissa.
V. 1733 tuli Tammelan kirkkoherraksi Juhana Amnell, voimakas kirkkoruhtinas, jonka vaikutuksesta Tammelan seurakunta, unohten sotavuosien menetykset, kehittyi suotuisaan suuntaan.
JOHAN AVELLANUS PITÄJÄNAPULAISEKSI
Pitäjänapulaiseksi oli tullut samaan aikaan kuin Amnell kirkkoherraksi Johan Avellanus, tunnetun Avellan-suvun kantaisä, joka 1750 siirtyi Tammelasta Kaarinan kappalaiseksi. Avellan-suku oli lähtöisin Kiukaisten pitäjän Panelin kylästä. (Johan Avellanuksen lisäksi Tammela sai myöhemmin kirkkoherrakseen toisen papin samasta suvusta, nim. Johan pojan Mikaelin).
Avellanuksen jälkeen pitäjnapulaisen virkaa hoiti parikymmentä vuotta Johan Borenius, joka sittten siirtyi Punkalaitumen kirkkoherraksi."
Eeva Ojanen, Tammelan seurakunta ja sen papisto 1700-1772. Lounais-Hämeen Kotiseutu ja Museoyhdistys.
Vuosikirja XXVI - 1957, s. 12- 14
Osti 21.10.1724 Zacharias Tammelinilta Tammelan Linikkalan Similän ratsutilan K. 1731.
Puoliso Tammelassa 1.9.1704 Agneta Gottleben, kast. Mouhijärvellä 21.6.1683, haud. Tammelassa 24.9.1738, vht Tammelan kirkkoherra Gabriel Gottleben ja Sofia Paulinus. Tämän sukulaissuhteen vaikutus on varmaan ollut huomattavana tekijänä Tammelan kirkkoherranviran täyttämisessä. Mutta kyllä tähän on ilmeisesti vaikuttanut myös henkilökohtainen ansio ja se tosiasia, että mies oli jo seurakunnassa tunnettu ja pidetty.
"Osoituksena siitä kiitollisuudesta, mitä seurakuntalaiset tunsivat niitä miehiä kohtaan, jotka vaikeuksista huolimatta olivat vainon aikana pysyneet sielunpaimenina, on Tammelan pitäjän miesten anomus heti rauhanteon jälkeen. He pyytävät siinä hartaasti, että saisivat pitää kirkkoherranaan maisteri Johan Zidbäckin, joka appensa kirkkoherra Gabriel Gottlebenin jälkeen oli Isonvihan aikana tullut heidän sielunpaimenekseen ja seurakunnan hyvin hoitanut." Tähän anomukseen suostuttiinkin.
Lapsia:
Johan, s. Tammelassa 29.12.1705. Hän lienee hämäläisenä Turun akatemiaan 1723 kirjoittautunut Johan Sidbeck, jonka myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomat.
Gabriel, s. Tammelassa 10.6.1707, lienee kuollut lapsena.
Adrian, s. Tammelassa 28.8.1708, lienee kuollut lapsena,
luultavasti Johannes Zidbäckin Turussa 11.6.1709 haudattu lapsi.
Sofia, s. Tammelassa 21.1.1710, kuoli lapsena Tammelassa.
Karl, s. 1712. Rovasti. K. 1777.
Hedvig, s. n. 1719, haud. Tammelassa 17.8.1761.
- Puoliso Tammelassa 25.6.1741 ylioppilas, vihdoin Uudenmaan
jalkaväkirykmentin katselmuskirjuri, rykmentinkirjuri Karl Sonck
(tämän 1. aviol.), s. 25.2.1713, k. Vihdissä 20.5.1783.
Anna, s. n. 1719, haud. Tammelassa 4.4.1742.
- Puoliso Tammelassa 25.6.1741 ylioppilas Isak Achrenius, s. Somerolla
17.3.1712, k. 14.9.1778.
* * *
II
CAROLUS (KARL) Zidbäck (isä: Johannes), s. 1712. Kirjoittautui Turun kouluun 28.11.1726, ylioppilas (hämäl.) Turussa kesäkuussa (?) 1728, erotodistus 25.9.1733. Tukholman suomalaisen seurakunnan vt. komministeri 1735. Hämeenlinnan kirkkoherra 1744, Someron kirkkoherra 1751. Respondenttina vuoden 1759 pappeinkokouksessa.
Oli papiston edustajana valtiopäivillä ja Hämeen lääniin asetetun talousdeputaation jäsen 1756-1765. Sääksmäen rovastikunnan lääninrovasti. Kuoli Somerolla 12.3.1777.
Puoliso 1) serkkunsa Katarina Regina Barck, s. 18.1.1715, k. Somerolla 7.6.1756 lapsivuoteeseen, vht Tammelan kappalainen Johan Barck ja Kristina Gottleben;
2) Somerolla 2.12.1756 Maria Weckman, s. Ulvilassa 23.9.1726, jäi leskeksi, vht Lemun kirkkoherra Nicolaus Weckman ja Anna Wallenius."
III
ADAM AMBROSIUS Zidbäck (isä: Karl)
s. Somerolla 4.4.1755.
Ylioppilas (hämäl.)Turussa 1773.
Männäisten tehtaan kirjanpitäjä (1782),
Someron Åvikin lasitehtaan ensimmäinen
kirjanpitäjä 1786 ja isännöitsijä 1796.
K. 11.11.1802. [PERUKIRJASSA KUOLINPÄIVÄ ON 6.11.1802]
- Puoliso Uudellakirkolla (T.l.) 16.7.1782 isänsä ja äitinsä serkun tytär Renata
Bergstock, s. Uudellakirkolla (T.l.) 27.11.1761, myi Kimalan 1807 ja muutti
lastensa kanssa Harjavaltaan sekä sieltä 1815 Poriin, k. Loimaalla 26.12.1834,
vht kornetti Gustaf Bergstock ja Susanna Gottleben.
kts. Släkten Bergstock
Kapten LENNART ZIELFELT, Skärblacka, Sverige
Harvan pappismiehen nimi on niin korkealla mutta samalla häälyvällä pohjalla kuin Carolus Zidbäckin. Hämeenlinnan kirkon vanhin kello on varustettu kirjoituksella: "Kuningaan Adolf Frederikin hallituksen aikana, Greivi ja Riddari Gustaf Gyllenborgin ollessa maaherrana, Doktor Joh. Brovalliuksen Pispana, Kirkkoherran Carolus Zidbäckin lähtiessä ja Jakob Aimaleuksen tullessa Kirkkoherraxi on tämä Hämeen Linnan Kaupungin Kirkon kello sen asuvaisten omalla kustannuksella valettu Stockholmissa Gerhard Mejerildä v. 1753, Kutsukoot seurakundaa kokoon. Herran teidän Jumalanne huoneeseen, Joel 1:14."
"Someron kirkon pienempi kello (24 leiviskää).
- Sen kyljessä oleva ruotsinkielinen riimimuo-
toinen teksti kuuluu suomennettuna suunnil-
leen näin:
'V. 1758, jolloin Johan Fahlsteen minut Tukholmassa valoi Herra Kauppias Matthias Augustinin hyväntahtoisesta huolenpidosta, oli Someron pitäjässä seuraavat Opettajat: Carl Zidbäck, Someron ja Somerniemen kirkkoherra, Erik Borenius, varapastori sekä Someron ja Somerniemen kappalainen, Jacob Sahlsten, Somerniemen kappalainen ja Someron pitäjänapulainen.
Someron asukkaat tahtoivat jumalallisesta innosta, kun olivat rahan puutteessa minut menettää, mutta saivat luottoa Lyypekiltä, pelastaa minut ja lunastivat 1544 takaisin summasta, joka oli kirjoitettu 130 mk:ksi, ja niin minä läpätän vielä. Kun minä vihdoin olin väsynyt, minut valettiin uudestaan tähän muotoon, jonka taitava käsi minulle antoi.'
(Kirkon inventaario v. 1891)
Kuva: Someron historia II, s. 153
"Kelloja mainitaan Somerolla 1544 olleen kaksi. Uskonpuhdistuksen yhteydessä toimeenpannussa kirkkojen omaisuuden takavarikossa Someron pitäjä oli menettää toisen, todennäköisesti seurakunnan alkuajoilta peräisin olevan kellonsa. Mainittuna vuonna nimittäin piispa Martti Skytten pitäessä käräjiä Someron pappilassa tuli kuninkaan vouti Pietari Pietarinpoika ja vaati täältä, kuten muistakin Sääksmäen pitäjistä toisen kelloista tai sen painoa vastaavan määrän kuparia. Seurakuntalaiset lunastivat kellon 130 markalla, minkä summan Lyypekin kaupungin kerrotaan - kellon kyljessä olevan riimityksen mukaan - somerolaisille lainanneen. Seurakuntalaisten pyynnöstä piispa kirjoitti heille todistuksen, että maksu oli suoritettu."
Someron historia I, s. 239-240
Carolus Zidbäckin nimi on ikuistettuna toisenkin kirkon kelloon. Someron kirkon pienemmän kellon kyljessä oleva ruotsinkielinen riimimuotoinen teksti kuuluu suomennettuna seuraavasti:
"Vuonna 1758 jolloin Johan Fahlsten minut Tukholmassa valoi Herra kauppias Mattias Augustinin hyväntahtoisesta huolenpidosta, oli Someron pitäjässä seuraavat opettajat: Carl Zidbäck Someron ja Somerniemen kirkkoherra, Erik Borenius varapastori sekä kappalaisena Jakob Sahlsten, Somerniemen kappalainen ja Someron pitäjänapulainen. Someron asukkaat tahtoivat jumalaisesta innosta, kun olivat rahan puutteessa minut menettäneet, mutta saivat luottoa Lybeckiltä, pelastaa minut ja lunastivat v. 1544 takaisin summasta, joka oli kirjoitettu 130 mk, ja niin minä läpätän jälleen".
Ruustinna Maria Weckmanilla oli perukirjan mukaan huomattavan laaja pukuvarasto, joka kuvaa säätyläisperheen korkeata elintasoa. Carolus Zidbäckin kuoleman jälkeen kuolinpesää kuitenkin sanotaan köyhäksi ja rouvan sanotaan olleen "varsin heikon taloudenhoitajan".
Lapsia:
1. Lars Johan, s. Tukholmassa 26.4.1743. Ylioppilas (hämäl.) Turussa 1758, väitteli 27.5.1762. erotodistus 3.6.1766. Vihittiin papiksi Turussa 11.6.1766 jolloin määrättiin isänsä apulaiseksi Somerolle. Maarian pitäjänapulainen 1770 ja kappalainen 1773. K. Maariassa 14.2.1785. - Puoliso Somerolla 8.12.1768 äitipuolensa serkku Anna Steen, s. Lempäälässä 7.2.1736, k. Maariassa 31.10.1813, vht Porin läänin jalkaväkirykmentin vääpeli Mårten Steen ja Anna Weckman. Avioliitto oli lapseton.
1. Karl Fredrik, s. Hämeenlinnassa 7.6.1745, haud. siellä 20.5.1747.
1. Gustaf Gabriel, s. Hämeenlinnassa 23.10.1747, kuoli lapsena.
1. Abraham , s. Hämeenlinnassa 11.11.1748, k. siellä 15.2.1749.
1. Karl Magnus, s. Hämeenlinnassa 3.3.1750, k. Somerolla 29.5.1754.
1. Gustaf Gabriel, s. Hämeenlinnassa 28.8.1751, haud. siellä 24.6.1752.
1. Agneta Charlotta, s. Somerolla 23.2.1754, k. siellä 8.5. s.v.
1. Adam Ambrosius, s. 4.4.1755. Lasitehtaan isännöitsijä. K. 1802.
1. Erik Erasmus, s. Somerolla 4.6.1756, k. siellä 25.7. s.v.
2. Maria Katarina, s. Somerolla 26.7.1757, k. siellä 26.8. s.v.
2. Karl Aegidius, s. Somerolla 1.9.1758, k. siellä 4.10.1765.
2. Ernst Adolf, s. Somerolla 18.10.1759, k. siellä 26.10. s.v.
2. Wilhelm Nicolaus, s. Somerolla 7.4.1761, k. siellä 26.4. s.v.
2. Sofia Juliana, s. Somerolla 7.5.1762, k. siellä 3.10. s.v.
2. Anna Katarina, s. Somerolla 18.6.1763, k. siellä 29.10.1765.
* * *
Kaarle (Carl) Zidbäck 1751-1777, syntyi 1712 Tammelan rovastin Johan Zidbäckin poikana, toimi Tukholman suomalaisen seurakunnan kontrahtirovastina 1776, jolloin tuli Hämeenlinnan kirkkoherraksi, kuoli kontrahtirovastina 1776 [nyk. lääninrovasti].
Ensimmäinen puoliso oli Katariina Regina Barck, joka kuoli 7.6.1756; vihittiin joulukuun 2. päivänä 1756 Maria Weckmanin, Lemun kappalaisen Nikolai Weckmanin tyttären kanssa. Perheen taloudelliset asiat lienevät olleet huonossa kunnossa. Rovasti Zidbäck oli lainannut kirkon kassasta 619 talaria, jota ei hän eikä perikunta kokonaisuudessaan suorittanut takaisin. Suolahti mainitsee Kalmin kirjeessään Mennanderille kertojan perheestä:
"Rovasti Zidbäck kuoli viime maaliskuun lopulla (1776). Kuolinpesä kuuluu olevan aivan köyhä; syynä siihen on se, että rouva on ollut kovin huono taloudenhoitaja; hän makaa nyt surusta halvattuna ja enimmin häntä kuuluu kiusaavan se, ettei ole kyllin hellästi hoitanut miestänsä tämän sairauden aikana."
"Mihin suuntaan ruustinnan harrastukset kulkivat, todistaa hänen komea pukuvarastonsa: siinä oli 'musta ja valkea triumfanttiturkki', 'musta samettikaapu kärpännahkareunuksineen', 'vihreä triumfanttiturkki', 'punainen kamlottisadetakki', 'punaiilla ja vihreillä ruusuilla kirjailtu ruskeapohjainen hame', 'keltareunuksinen, musta armosiinihame', 'raitainen kamlottihame', 'mustansininen sarssihame', 'kärpännahalla päärmätty samettihuivi', 'uusi valkea peronekankainen ja pitseillä reunustettu aamunuttu', 'ruusunvärinen kullalla kirjailtu myssy' jne. miltei loputtomiin."
Carl Zidbäck ja hyödyn aikakausi
"1700-luvun alun vaikeita aikoja seurasi voimakas jälleenrakentamisen ja taloudellisen vaurauden tavoittelun aika, joka näkyi niin pappien saarnoissa kuin pappiloiden elämässä. Ajan henkeä kuvastaa se, että pappilan piti olla esimerkiksi puutarhanhoidossa mallina ja virikkeiden antajana ympäristölleen. Monenlaisia ulkomaisia vaikutteita aatteista ja asioista tavaroihin asti tulvi maahan. Samalla oman maan rikkauksia ja mahdollisuuksia alettiin katsoa uudella tavalla. Pappilan maille otettiin torppareita uutta peltoa raivaamaan ja viljelemään. Hyödyn aikakautena materiaaliset arvot tulivat pappilaankin ja se näkyi myös Somerolla. Tämän aikakauden pitkäaikaisin ja samalla ajalleen tyypillinen seurakunnan ja pitäjän johtaja Somerolla oli Carl Zidbäck.
Vanhaa lounaissuomalaista pappissukua oleva Tammelan rovastin Johan Zidbäckin 1712 syntynyt poika Carl Zidbäck toimi Somerolla kirkkoherrana neljännesvuosisadan ajan (1751-1776). Carl Zidbäck toimi ennen Someroa Tukholman suomalaisen seurakunnan komministerinä [(< lat.), aik. kappalaisen nimitys eräissä Suomen kaupunkiseurakunnissa] vuoteen 1744 ja sen jälkeen Hämeenlinnan kirkkoherrana.
Somerolla ollessaan Carl Zidbäck toimi kontrahtirovastina laajalti pitäjän ulkopuolella ja teki merkittävän elämäntyön. Hän oli lisäksi valtiopäiväedustaja ja osallistui 1756 asetetun suomalaisen talousdeputation toimintaan.
Carl Zidbäck ei ollut tyytyväinen Someron pappilan kuntoon ja kun hän ei saanut pitäjäläisiä huolehtimaan pappilan kunnostusvelvollisuuksista, hän rakennutti omalla kustannuksellaan pappilaan uuden asuinrakennuksen ja teki eräitä muita korjauksia. Ehkä tästä johtui, että perheen taloudelliset asiat olivat huonossa kunnossa. Muun muassa ilmeni, että hän oli lainannut kirkon kassasta 619 taalaria, jota ei hän eikä perikuntansa pystynyt kokonaisuudessaan suorittamaan takaisin.
PAPPILAAN UUSI ASUINRAKENNUS
"Isonvihan (1713-1721) jälkeen pappilan rakennuksia alettiin kunnostaa. Seurakuntalaisten tuli huolehtia virkatalon rakennusten rakentamisesta ja kunnossapidosta. [---] Rovasti Zidbäck, joka tuli Somerolle 1753, rakensi miespihan itälaitaan omalla kustannuksellaan uuden asuinrakennuksen, jossa oli sali, kaksi kamaria, keittiö, eteiskamari ja eteinen. Pihan pohjoispuolella, tulotien suunnassa, sijaitsi varsinainen asuinrakennus, jota 1758 uusittiin, mutta joka Zidbäckin lähtötarkastuksessa 1776 havaittiin huonokuntoiseksi ja määrättiin uudestaan rakennettavaksi."
Osmo Turkki
Timo Alanen - Markus Hiekkanen - Jussi Härme -
Manu Kärki - Osmo Turkki, Somero ja Somerniemi 1449-1999.
Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 104
Toimittanut Helena Honka-Hallila, Jyväskylä 1999
PITÄJÄNKOKOUKSET
"Kokousten vakiinnuttua ne pidettiin lähes poikkeuksetta kirkossa. Tämä johtui pelkästään jo käytännön syistä, koska vastaavan kokoista yhteistä tilaa ei ollut muualla pitäjässä. Kun kokoukset lisäksi pidettiin jumalanpalvelusten jälkeen, takasi tämä kattavan osanottajakunnan. Yleensä niitä nimitettiin pitäjänkokouksiksi - joskus harvoin kirkonkokouksiksi. Vuosisadan edetessä kokousmäärät nousivat parista kerrasta useisiin kokoontumisiin vuodessa. Joskus pöytäkirjoihin tuli jopa parikymmentä pykälää. Asialistoilla vaihteli koko seurakuntaelämän kirjo ja ylipäänsä kaikki ne asiat, joista koko pitäjää koskien piti sopia.
Asioiden käsittely pitäjänkokouksissa oli välillä hyvinkin sekavaa ja äänekästä. Kirkkoherra Zidbäck kyllästyi vuonna 1759 muutamien pitäjänmiesten jatkuvaan kiljumiseen ja huutamiseen asioita puitaessa. Hän määräsikin kokousten rauhoittamiseksi häiriköille rangaistukseksi sakkoa ja jalkapuuta. Myöhemminkin meluaminen jatkui aika ajoin. Ävikin lasitehtaan tirehtööri Depong vaati vuonna 1775 kokousten siirtämistä pois kirkosta, koska läsnäolijoiden käytös ei sinne sopinut."
Osmo Turkki
mt, s. 114
LUKKARINKOULU
"Somerolla lastenopetus liitettiin 1700-luvun puolivälissä suntion toimenkuvaan. Emäseurakuntaan suntioksi otetun Anders Andersson Ramstadiuksen tehtäviin kuului viimeistään 1750 opetustyö. Papiston mukaan hän oli taitava ja luotettava sekä omasi lastenopettajalle tarpeellisen tiedon. Anders Ramstadius omistautui työlle tosissaan, sillä jatkossa häntä nimitettiin myös lastenopettajaksi. Kirkkoherra Carl Zidbäckin johdolla lukkarille ja suntiolle laadittiin 1760-luvulla jopa ylimalkainen opetussuunnitelma. Kummankin oli sunnuntaisin ja juhlapyhien aikaan kierreltävä kylissä oppia antamassa. Heidän tehtävänään oli opettaa nuorisoa virheettömään lukemiseen ja oikeaan laulutapaan. Myös tavaaminen oli hallittava ja luetun sisältö piti ymmärtää. Lutherin katekismus oli opittava ulkoa. Opetuksella oli vähintäänkin pienimuotoisen koulun luonne.
Suntio Ramsatadiuksen kuolema ei katkaissut lastenopetuksen perinnettä. Samoihin aikoihin - siis 1768-emäseurakuntaan tuli papiston apulaiseksi rovasti Zidbäckin poika kandidaatti Lars Johan Zidbäck. Hän osallistui lastenopetukseen muiden töidensä ohella. Opetustyö oli kuitenkin riippuvainen apulaisen omasta innosta, sillä työstä saatu vapaaehtoinen korvaus ei arvatenkaan houkutellut puurtamaan. Apupapin oli näet huolehdittava epävarman toimentulonsa eteen monista tehtävistä."
AJATUKSIA KOULUTALOSTA JA KOULUMESTAREISTA
"Esivallan kaavailut lastenopetuksen järjestämiseksi menivät jatkuvasti pidemmälle kuin mihin seurakuntalaiset olivat valmiita. Tuomiokapituli pyrki kiertokirjeillään ja säännöllisillä piispan- ja rovastintarkastuskäynneillä tosin ajamaan tahtonsa läpi, mutta vastassa oli kaikkeen uuteen luonnostaan epäluuloisesti suhtautunut talollisten joukko. Niinpä kirkkoherra Zidbäck joutui turhaan syksyllä 1768 maanittelemaan pitäjänmiehiä siihen kuninkaalliseen tahtoon, että seurakuntaan olisi perustettu tai vieläpä rakennettu erityinen pitäjänkoulu. Talolliset huomauttivat sarkastisesti, että koska majesteetti oli nähnyt hyväksi perustaa seurakuntiin lasten kouluja, hän varmaankin myös löytäisi keinot tällaisten laitosten rakentamiseen ja ylläpitoon."
Osmo Turkki
mt, s. 128, 129
Perheen elämäntapaa osoittavat mm. ruustinnan pukeutumiseen kohdistuneet mieltymykset. Ruustinnan vaatevarastoon kuului mm. "musta, valkea ja vihreä triumfanttiturkki, musta samettikaapu kärpännahkareunuksineen, punainen kamlottisadetakki, punaisilla ja vihreillä ruusuilla kirjailtu ruskeapohjainen hame, keltareunuksinen musta armosiinihame, raitainen kamlottihame, [Kamlotti on yksivärinen kaksiniitinen tiivis villakangas, jota kudottiin ohuesta, lujaan kierretystä villalangasta alkuaan kamelinlangasta, mistä nimikin johtuu. Arvokas ostokangas, jota 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella tuotettiin Suomeen Ranskasta ja Englannista.] mustansininen sarssihame, [Sarssi on palttinasidoksinen, joskus toimikkainen puolivillainen kangas, jonka loimi on pellava- tai puuvillalankaa. Miesten pyhäpukujen ohuehko suvisarssi voitiin lievästi vanuttaa. Arkisarssien kude oli lumppuvillaa.] kärpännahkalla päärmätty samettihuivi, uusi valkea peronekankainen ja pitseillä reunustettu aamunuttu, ruusunvärinen kullalla kirjailtu myssy"."Kokousten vakiinnuttua ne pidettiin lähes poikkeuksetta kirkossa. Tämä johtui pelkästään jo käytännön syistä, koska vastaavan kokoista yhteistä tilaa ei ollut muualla pitäjässä. Kun kokoukset lisäksi pidettiin jumalanpalvelusten jälkeen, takasi tämä kattavan osanottajakunnan. Yleensä niitä nimitettiin pitäjänkokouksiksi - joskus harvoin kirkonkokouksiksi. Vuosisadan edetessä kokousmäärät nousivat parista kerrasta useisiin kokoontumisiin vuodessa. Joskus pöytäkirjoihin tuli jopa parikymmentä pykälää. Asialistoilla vaihteli koko seurakuntaelämän kirjo ja ylipäänsä kaikki ne asiat, joista koko pitäjää koskien piti sopia.
Asioiden käsittely pitäjänkokouksissa oli välillä hyvinkin sekavaa ja äänekästä. Kirkkoherra Zidbäck kyllästyi vuonna 1759 muutamien pitäjänmiesten jatkuvaan kiljumiseen ja huutamiseen asioita puitaessa. Hän määräsikin kokousten rauhoittamiseksi häiriköille rangaistukseksi sakkoa ja jalkapuuta. Myöhemminkin meluaminen jatkui aika ajoin. Ävikin lasitehtaan tirehtööri Depong vaati vuonna 1775 kokousten siirtämistä pois kirkosta, koska läsnäolijoiden käytös ei sinne sopinut."
Osmo Turkki
mt, s. 114