Härkälän kartano

Härkälän alkuvaiheet liittyvät läheisesti Jurvalan historiaan.

Härkälän 3-taloisen kylän kaikki asukkaat kuolivat 1580-luvulla ruttoon, minkä johdosta talot 1590 merkittiin autiotiloiksi. Tilat liitettiin sittemmin siihen suureen läänitykseen, joka Somerolta 1594 annettiin ratsumestari Antti eli Anders Laurinpojalle, Puotilan herralle. Läänityksilleen Anders Laurinpoika perusti kaksi kartanoa, Jurvalan ja Härkälän, luultavasti suunnilleen samoihin aikoihin, vaikka käytetyissä lähteissä Härkälä mainitaan säterikartanona ensi kerran vasta eräässä vuosia 1613-14 koskevassa rälssitilojen luettelossa.

Härkälää hallitsivat 1700-luvun alkuun samat aatelisperheet kuin Jurvalaakin, nimittäin Anders Laurinpoika, Puotilan herra, hänen poikansa leski Margareta Munck ja tämän toinen mies eversti Kristoffer Assersson Mannersköld sekä Margareta Munckin tyttärentyttären Margareta De la Motten mies varapresidentti, vapaaherra Gustaf Grass ja tämän perilliset. Tarkempia tietoja Härkälästä ei ennen isoa reduktiota olekaan saatavissa, sillä v:n 1636 jälkeen koko kartano häviää maakirjoista ja muista kameraalisista asiakirjoista ilmestyäkseen vasta 1682 laadittuun reduktiomaakirjaan. Tämänkin jälkeen Härkälä esiintyy maakirjoissa Jokioisten eikä Someron yhteydessä ja varustettuna merkinnällä "ennen maakirjasta poisjätetty". Oliko tähän jokin erityinen syy, vai johtuiko se pelkästään kirjurin kerran tekemästä erehdyksestä, joka sitten toistui vuodesta vuoteen, kun maakirja laadittiin uskollisesti edellisen vuoden mallin mukaan, on tietämätöntä.
Reduktio tuo Härkälän jälleen historian valopiiriin. V:n 1682 reduktiomaakirjaan sisältyvässä säteriluettelossa on Härkälästä seuraava merkintä:

Maakirjasta poisjätetty: Härkälä. Hyvin rakennettu, viljelijänä varapresidentin tytär Clas Jägerhornin leski, jolla on oma karja ja palvelusväki.

Tässä mainittu presidentti Grassin tytär oli rouva Margareta Jägerhorn, o.s. Grass (s. 1650), joka oli ollut naimisissa 1675 kuolleen Turun hovioikeuden asessorin Klas Jägerhorn af Spurilan kanssa.

Asessori Jägerhornia sanotaan Härkälän herraksi, joten hän lienee ollut säterin omistaja. Jägerhornit olivat lapsettomia, mutta leski jäi kartanon haltijaksi maakirjan mukaan v:een 1729 saakka. Todellisuudessa - kuten tuomiokirjoista saamme tietää - Härkälää jo isonvihan päättymisestä lähtien hallitsi Margareta Jägerhornin sisarentytär rouva Helena Krakau, o.s. Gyldenstolpe.

V:stä 1691 Härkälä on merkitty kruununluontoiseksi säteriratsutilaksi, kuten muutkin Someron kartanot. Sen augmenttitiloiksi määrättiin Saarentaustan Antila ja Eerikkala, jotka läänityskaudella olivat olleet säterin rajapiiritaloja. Härkälän muututtua reduktiossa kruununtilaksi sen maat mitattiin ja kartoitettiin 1692.

Karttaan liittyvässä selostuksessa ilmoitetaan, että kartanon vanhat pellot ovat savimaata ja uudemmat pellot "pohjatonta savimaata" (botn löös leer jord). Kartanon niityt olivat nimiltään Lukkelansuo, Porsaansuo, Verankivi, Sukkavataja, Kurinletto, Ruppo(?)letto, Uusilato, Vankoi(?)suo, Hurkkisuo, Padikan(?)niitty, Haapaletto, Ruunanniitty, Matarniitty, Pajuniitty ja Laitiaistensuo. - Muuten kuvataan kartanoa seuraavasti:

Sitten ei tähän kartanoon kuulu minkäänlaista tuohi-, niini-, tukki- eikä kaskimetsää; aidaksia ja polttopuita saadaan välttämättömiin tarpeisiin; karjalaidun heikko; ei myllyä eikä myllynpaikkaa; pieni humalisto, joka ei paljoakaan voi tuottaa; kydönpolttokenttiä on useita sekä sisä- että ulkopuolella polttoaitausta; kalastusta ei ole.

Kuten jo mainittiin Härkälä joutui rouva Jägerhornilta hänen sisarensa, rouva Helena Grass-Gyldensolpen - jonka jo olemme tulleet tuntemaan Jurvalan emäntänä - tyttärelle Helena Gustaviana Gyldenstolpelle. Ollessaan pakolaisena Ruotsissa isonvihan aikaan rouva Gyldenstolpe oli luovuttanut omistusoikeutensa tyttärelleen.

Helena Gustaviana Gyldenstolpe, josta nyt tuli Härkälän emäntä, oli naimisissa luutnantti Daniel Krakaun (nimi kirjoitetaan myös Kraak tai Kraaker) kanssa. Luutnantti Krakau kuoli jo ennen vuotta 1730, minkä jälkeen asioiden hoito joutui kokonaan Helena-rouvan huoleksi.

Syksyllä 1726 hän silloin sattuneen katovuoden johdosta matkusteli Hämeessä viljaa ostamassa. Esi-isiensä hankkimista oikeuksista hän piti tiukasti kiinni joutuen sen johdosta joskus käräjätupaankin vastaamaan edesottamuksistaan. Talvikäräjillä 1727 hänet tuomittiin maksamaan korvausta heinistä, jotka hän erääseen vanhaan kauppakirjaan vedoten oli omavaltaisesti korjannut Hirvelän Tolkin kruununtilan niityltä.

Rouva Krakau näyttää kuolleen n. 1747, jolloin hänen perillisensä mainitaan Härkälän omistajina. Perilliset, joista vänrikki Carl Gustaf Krakau hoiti kartanoa, omistivat Härkälän v:een 1746. Krakaun sisarukset olivat viimeiset Härkälän omistajat, jotka polveutuivat kartanon perustajasta, vanhasta Puotilan herrasta.

Taloudellisen hyödyn tavoittelu oli 1700-luvulla muotiasiana kaikissa piireissä, ja myös maatiloilla keinoteltiin innokkaasti. Niitä ostivat ja möivät ei ainoastaan liikemiehet vaan myös upseerit, papit, virkamiehet ja varakkaammat käsityöläiset.

Jouduttuaan pois vanhalta donataarisuvulta Härkäläkin kulki 30 vuoden ajan kauppatavarana kädestä käteen.

Kartanon omisti vv. 1747-49 muuan Ekebom-niminen tilanhoitaja tai pehtori, jolta sen noin 1750 osti kapteeni Johan Henrik Dobbin (s. 1709, k. 1758). Kapteeni Dobbin osti Härkälän perintötilaksi saaden siihen kamarikollegin perintökirjan 22.2.1758. Hän oli Someron säterinomistajista ensimmäinen, joka käytti hyväkseen perinnöksiosto-oikeuttaan myös augmentteihin nähden.

Perinnöksiostoasetuksen nojalla kapteeni Dobbin hankki itselleen omistusoikeuden Härkälän Anttila ja Eerikkilä nimisiin augmenttitiloihin, joihin kamarikollegio antoi hänelle 10.3.1758 päivätyt perintökirjat. Dobbin itse ei ehtinyt käyttää näin hankkimiaan oikeuksia hyväkseen, sillä hän kuoli jo samana vuonna, mutta seuraavan omistajan aikana tultiin sekä Anttilassa että Eerikkilässä kyllä kokemaan, millaista oli joutua tylyn kartanonherran mielivaltaan.

Kapteeni Dobbin otti osaa ns. Pommerin sotaan, mistä palatessaan hän kuoli Ruotsissa v. 1758. Hänen jälkeensä pidettiin Härkälässä perunkirjoitus 5.8.1758. Omaisuus arvioitiin yhteensä 12.201 taalariksi, mihin sisältyi kartanon arvoksi laskettu 8.000 taalaria. Hevosia Dobbinilla oli vain yksi, mutta lehmiä 9. Viimemainittujen nimet olivat seuraavat: Omena, Harmaa, Kirjo, Suike, Kailas, Punike, Punakorva, Muras, Ruskas.

Dobbinin lapset - hänen vaimonsa oli kuollut jo aikaisemmin - pitivät Härkälää hallussaan v:een 1760, jolloin lasten holhooja, notaari C. J. Dobbin möi Härkälän siihen kuuluvina augmenttitiloineen perikunnan laskuun 5.8.1760 pidetyllä julkisella huutokaupalla.

Korkeimman tarjouksen, 12.310 kup.taalaria, tekivät yhteisesti vänrikki Julius Hallenblad ja kirjanpitäjä Karl Wiens. Viimeksimainittu luopui sittemmin oikeuksistaan, joten Härkälän omistajaksi tuli vänrikki Julius Hallenblad (s. 1721, muuttanut Nastolaan 1772, puoliso Hedvig Kristina von Loos). Kauppakirja tehtiin 14.8.1760, ja Hallenblad sai kiinnekirjan 29.11.1762. Hallenblad jäi velkaa kauppasummasta 4.000 taalaria, minkä vakuudeksi Dobbin sai kiinnityksen Härkälään.

Härkälän mukana Hallenblad sai omistusoikeuden myös Anttilan ja Eerikkilän augmenttitaloihin. Hän ryhtyi heti käräjöimään niiden asukkaiden kanssa häätääkseen heidät pois, ja 1761 hänen onnistui saada kihlakunnanoikeudelta häätötuomio molempien talojen haltijoille vetoamalla siihen, että nämä olivat nyt lampuodin asemassa. Tuomio on todella pantu täytäntöön, sillä henkikirjoista näkyy, että Anttilaan on vv:n 1765-67 välisenä aikana tullut uudet asukkaat ja Eerikkilään noin 1763. Hallenbladin ja hänen Eerikkilään ottamansa uuden asukkaan välinen lampuotisopimus mainitaan tehdyksi 2.11.1765. Tähän uuteen lampuotiinkaan Hallenblad ei ollut tyytyväinen, vaan syytti 1768, että tämä ei ollut kuljettanut Härkälän rakuunaa harjoituspaikalle. Lampuoti sai maksaa korvausta.

Saatuaan Härkälästä irti kaiken mahdollisen hyödyn Hallenblad möi kartanon 9.3.1772 tehdyllä kauppakirjalla henkikirjoittaja ja sotakasööri Fredrik Wilhelm Forsgrenille. Kauppasumma oli 24.000 taalaria, joten Hallenbladin voitto oli lähes 100 %. Forsgren suoritti suurimman osan kauppahinnasta velkakirjoilla, joiden maksa0misessa hänellä sittemmin oli vaikeuksia. Hän piti kartanoa vain viisi vuotta.

V. 1777 Härkälän osti silloinen vänrikki, myöhemmin kapteeni Nils Burtz (s. 1734, k. 1805). Härkälä sai jälleen kartanoon kiintyneen isännän. Hänen suvullaan kartano näet pysyi noin 70 vuotta.

Burtzin aikana (1783) toimeenpantiin Härkälän isojako. Toimituksessa laaditussa kartassa mainitaan kartanon peltoina Mäkipelto, Uuspelto, ja niittyinä Pelikonniitty, Haapaletto, Kiviojanniitty, Ojaniitty ja Puiratan(?)mäenperko. [Myös Kimalan isojakopapereissa 1780-1783 on Puirata. - PT] Kapteeni Burtzilla oli, päinvastoin kuin edellisillä omistajilla, hyvät suhteet kartanon augmenttitalonpoikiin. Tästä on todistuksena eräs sopimus v:lta 1786, jolla Burtz luovuttaa omistusoikeutensa Erkalan (Eerikkilän) augmenttitilaan sen silloiselle haltijalle Jaakko Gabrielinpojalle 150 riikintaalarin korvausta vastaan ja palkitakseen Jaakko Gabrielinpojan Erkalan tilalla suorittamaa "uutteraa ja uskollista" työtä, Burz vakuuttaa sopimuksessa juhlallisesti, että augmenttitilan ratsutilalle suorittamaa veroa ei koskaan korotettaisi ja että Erkalaa ei vastedes saisi sisällyttää mihinkään Härkälän ratsutilaa koskevaan kauppaan.

V. 1801 kapteeni Burtz luovutti Härkälän vävylleen, Ala-Sääksmäen tuomiokunnan tuomarille, laamanni Karl Kristian Gaddille (s. 1764, k. 1817). Laamanni Gaddin aikana elämä Härkälässä oli aikaisempiin oloihin verrattuna vilkasta ja suurellista. Laamannilla oli apulaisinaan kanslisteja ja kirjureita, jotka asuivat kartanossa, rouvalla oli 'talousmamseleita' ja 'neitsyeitä', olipa talossa miespalvelijoitakin. Näiden lisäksi oli tavallisia renkejä ja piikoja, viimeksimainittuja 1802 kokonaista 6.
Laamanni Gaddin kuoltua 1817 hänen leskensä, rouva Lovisa Juliana Gadd, o.s. Burtz (k. 1845), hallitsi Härkälää v:een 1840. Silloin hän luovutti kartanon pojalleen, hovioikeudenneuvos, sittemmin senaatin prokuraattori ja Viipurin hovioikeuden presidentti Carl Per Edvard Gaddille (k. 1883), joka oli ainoa perillinen. Äitinsä kuoltua presidentti Gadd, joka oli lapseton, möi Härkälän ruukin isännöitsijä Johan Adolf Hillebardille 1846. Hillebardille kauppa oli vain rahansijoitus - itse hän ei milloinkaan asunut Härkälässä. Siellä asui hänen aikanaan vain tilanhoitaja ja palvelusväkeä.
V. 1873 Härkälän osti kollegireistraattori Emil Reinhold Gammal, joka omisti kartanon v:een 1894. Hänen poikansa Einar Thure Alarik Gammal osallistui passiiviseen vastarintaan sortovuosien aikana ja joutui sen vuoksi soutuveneellä pakenemaan Ahvenanmeren yli Ruotsiin v. 1904.

Gammalilta Härkälän osti agronomi Tobias Villehad Sainio (s. Jämsässä 1862; puoliso Aina Lehtinen), joka 1902 möi kartanon Åvikin omistajalle agronomi August Haggrénille. Viimeksimainittu möi Härkälän v. 1909 maanviljelijä August Mauritz Sandholmille (s. Kemiössä 1870, k. Somerolla 1920). V. 1920 Härkälä joutui Someron kunnalle. Vanha kartano palvelee nykyään kunnalliskotina.

Härkälän maille perustettiin 1700-luvun loppupuolella lukuisia torppia. Kartanon ensimmäinen torppa mainitaan 1727; v. 1735 niitä oli 2 ja v. 1751 3, v. 1780 8, v. 1810 14, v. 1840 12 ja v. 1871 samoin 12.
Someron historia II, s. 24-29
Forssa 1958

Suomen maatilat II (1931)

"Sen omistajina ovat olleet laamanni Karl Christian Gadd, reistraattori E. Gammal, agronoomi F. V. Sainio, kartanonomistaja Aug. Haggren sekä Suomen valtio, joka sen palstoitti v. 1907. Nykyinen omistaja v:sta 1920 Someron kunta. Tila on yhdysviljelyksessä aikaisemmin sen alueeseen kuuluneen Ilomäen tilan kanssa. (...). Päärakennus, n. 40 v. vanha, on kunnalliskotina. Karjasuoja tehty kivestä v. 1890. Siinä on navetta, talli ja sikala ja sen toinen pää kuuluu Naapuri-nimiselle talolle."

Suomen maatilat II (1931), s. 1111



Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema
ja vanha rakennuskanta (1990)

"Härkälän kartano muodostettiin 1590-luvulla kolmesta Anders Larssonille vuonna 1595 läänitetystä tilasta ja sen alkuvaiheet liittyvät läheisesti Jurvalan kartanon historiaan. Tilasta tuli rälssi 1610-luvulla. Myöhemmin läänitys muuttui lahjoitukseksi, koska tila puuttuu kaikista maakirjoista.

Härkälän säterioikeudet peruutettiin vuonna 1683 ja se muodostettiin säteriratsutilaksi. Vuonna 1905 tila siirtyi oston kautta valtiolle ja siitä muodostettiin palstoittamalla 94 uutta tilaa - 51 viljelystilaa ja 43 palstatilaa. Tilat myytiin vuonna 1907 huutokaupalla. Vuonna 1920 Someron kunta osti Härkälän kartanon ja se muutettiin kunnalliskodiksi, nykyisin kartanon vanha päärakennus on tyhjillään.