Kimalalle säterikartanon oikeudet vuonna 1675

Säterivapaus oli Eerik XIV:n aatelille 1562 myöntämä oikeus saada verovapaus asuinkartanoonsa eli säteritilaansa ilman ratsupalveluksen suorittamista. 

"Aatelisella oli yleensä herraskartano eli säteri, jota hän itse asui ja viljeli. Lisäksi hänen maihinsa saattoi kuulua erilukuinen määrä talonpoikaistiloja rälssitiloina, joita talonpojat viljelivät vuokraajina eli lampuoteina. He maksoivat veronsa vuokrana maanomistajalle ja olivat vapautetut myös sotaväenotoista. Rälssitiloja Suomessa oli melko vähän. Toisaalta tilojen verotuloja voitiin läänittää aatelisille, jolloin tila pysyi edelleen talonpojan omistuksessa." 

"Aatelissukuja oli Suomessa vuonna 1600 noin 300, suunnilleen yhtä paljon kuin Ruotsissa. Aatelin maaomaisuus sen sijaan kasvoi sekä lahjoitusten että 
ostojen kautta huomattavasti." 
Jouko Vahtola, Suomen historia s. 131

Kimala on Someron säterikartanoista nuorin. Sen säterivapaus on peräisin vasta 1670-luvulta. Kimalan kylä joutui tosin jo vuonna 1594 Puotilan herran läänityksiin ja periytyi sittemmin tämän vävylle, Ihamäen ja Pitkäjärven herralle Hans Ramsaylle, mutta kartanoa ei kylään kuitenkaan perustettu. 

Hans Ramsay sai kolme taloa Ihamäestä noin vuonna 1611. Hän perusti Ihamäen säterikartanon, joka oli 1600-luvulla suvun pääkartano. Appensa, Anders Larssonin perintönä hän sai Pitkäjärven, Kimalan, Sylvänän ja Pajulan kylistä joukon rälssitiloja 19.7.1613, 20.9.1614 ja 15.5.1630 Kustaa II Adolfilta Norrköpingin päätöksen mukaisin ehdoin.

Norrköpingin päätös on asiakirja, jolla Ruotsin Norrköpingissä kokoontuneet valtiopäivät vuonna 1604 päättivät antaa [erityisesti Baltian] sodassa kunnostautuneille henkilöille sukuoikeuden heille lahjoitettuihin tiloihin. Oikeuteen oli aikomus liitttää myös tilan myymis- ja panttauskielto, mutta tämä ei toteutunut käytännössä. Omistaja saattoi siis myydä edelleen tilan tai oikeastaan sen veronkanto-oikeuden. Vasta ns. reduktio palautti veronkanto-oikeuden takaisin kruunulle 1680-luvulla.

1600-LUVULLA ALETTIIN LÄÄNITYKSIÄ (= VEROTULOJA) ANTAA PERINNÖLLISINÄ LAHJOITUKSINA

- Norrköpingin valtiopäivien (1604) päätöksen mukaiset tilat:

1. lahjoitus periytyi vain donataarin miespuolisille jälkeläisille suoraan alenevassa polvessa ja 2. suvun sammuessa palautui kruunulle. 3. lahjoituksesta pyydettävä vahvistus jokaiselta uudelta kuninkaalta.
AATELISMIEHILLÄ OIKEUS OSTAA KRUUNUNLUONTEISIA TILOJA RÄLSSI-
TILOIKSI = OSTORÄLSSITILAT
- täysi omistusoikeus
- tavoitteena tilakoon kasvattaminen
- Somerollakin useita ostorälssitiloja

KESKIEUROOPPALAINEN KÄSITYS: TALONPOJALLA TILAANSA VAIN
NAUTINTAOIKEUS, EI OMISTUSOIKEUTTA
- vain valtiolla ja aatelilla oli omistusoikeus
- talonpojista tuli lampuoteja, kun omistusoikeus perintötiloihin katosi
- aiheutti Somerolla suuria yhteiskunnallisia mullistuksia
- tosin suurin osa Somerolla lahjoitetuista tiloista oli valtion
omistamia autiotiloja

("Kimalan säterioikeuteen liittyvä asiakirja on edelleen selvittämättä. Säteri näyttää 1670-80-luvuilla kuuluneen Uudenmaan ja Hämeen lääniin, koska sitä ei mainita Turun ja Porin lääninkonttorin läänintileihin sisältyvissä säteri luetteloissa.")
Ylitarkastaja Veli-Matti PussinenTurun maakunta-arkisto, PL 383, 20101 TURKU, veli-matti.pussinen@narc.fi.

* * *

"Kansallisarkistossa on kopiokirjoja ja reduktioasiakirjoja ja niissä on muita tietoja myös Kimalasta. Alunperin tilat on lahjoitettu jo v. 1614 (tai 1613)."
Matti Walta, Kansallisarkisto PL 258, 00171 HELSINKI,
puh. (09) 2285 2262,
matti.walta@narc.fi.)



Hans Ramsayn leski, rouva Elin Stålhandske läänitti vuorostaan noin v. 1650 erään Kimalan taloista "uskotulle palvelijalleen" räätäli Henrik Tuomaanpojalle, joka sen jälkeen piti taloa pari vuosikymmentä hallussaan. Muuten Kimalan kaikki viisi taloa kuuluivat Pitkäjärven säterin omistajille Norrköpingin päätöksen mukaisina rälssitiloina.

Vasta ratsumestari Klaus Ramsey, Pitkäjärven herran Johan Ramsayn poika, [Klas, ensimmäisestä avioliitosta Märta Gallen kanssa] joka perinnönjaossa oli saanut Kimalan [ja Sylvänän kylät 8. ja 9.9.1672] osalleen, perusti noin vuonna 1670 itselleen asuinkartanon kylään. Kolme talonpoikaistilaa yhdistettiin silloin herraskartanoksi, ja 1678 kartanoon liitettiin vielä neljäs tila. Kartanon ulkopuolelle jäi siten vain yksi talonpoikaistila, myöhempi Rekola. Näin syntynyt kartano nautti säterin oikeuksia v:sta 1675. Sitä nimitettiin tavallisesti kylän mukaan Kimalaksi, joskus myös Kartanoksi, joka lienee ollut virallinen nimi.

Someron historia II, s. 79; Forssa 1958


Löysimme Kimalan kukkatarhasta 7.6.1999 Kaarle XI (1655-97) aikaisen yhden hopeaäyrin kolikon. Raha
on ollut käytössä, kun Kimalan kartano perustettiin (1672).

Kimalan kartano 1700-luvun asussaan.

Kuudentoista vuoden kuluttua, vuonna 1691, kartano peruutettiin kruunulle. Näin siitä tuli kruununluontoinen säteriratsutila. Kaarle XI (1655-97) oli aloittanut aatelittomien säätyjen tuella uudistustyönsä, joka huipentui ns. ison reduktion ja ruotujakolaitoksen toteuttamiseen. Kaarle sai 1680-93 täyden itsevaltiuden.

Vuosisatojen aikana Kimala on kokenut loiston ja erityisesti rappion kausia. 80 vuotta kestäneen Ramsaytten ajan jälkeen 1700-luvun lopulla Kimalan omistajat vaihtuivat usein ja kartano jakautui osiin. Vuosisadan lopulla Kimala kuitenkin yhdistyi Åvikin lasitehtaan isännöitsijän Adam Ambrosius Zidbeckin aikana.

Yhtenäinen kartano jakautui jälleen kahtia, kun hovioikeuden notaari Jacob Avellan joutui myymään 2/3 Kimalasta nimismies Johan Gra(h)nille 1820-luvulla. Avellanin suku onkin omistanut Kimalaa (tai sen osia) pisimpään, 200 vuotta (2007).

Jakojen, omistajasukujen köyhtymisten ja 1900-luvun maanjakolakien seurauksena alunperin yli 800-900 hehtaarin laajuinen kartano menetti runsaasti maitaan.

Viime sotien jälkeen Kimalan kartanon rappiolla ollut vanha päärakennus toimi Kimalan kylään evakuoitujan karjalaisperheiden väliaikaisena asuntona. Vuosina 1946-47 talon kymmenessä huoneessa asui yli 30 Kimalan kylään sijoitettua evakkoa: Seppäset, Kauraset, Mustoset, Laineet ja Toukkarit. Kartanon maille perustettiin kaikkiaan 12 karjalaistilaa. Hilkka Toukkarin mukaan Avellaneille vuonna 1931 siirtynyt vanha päärakennus oli huonossa kunnossa; se oli ollut muun muassa viljavarastona. Tilaa oli tarjottu myös "Kuisman perheelle", mutta Kuismat olivat kieltäytyneet tarjouksesta vedoten juuri päärakennuksen huonoon kuntoon. Avellanin perikunnan pojat, tuomari Nils Wiktor ja lääkäri Wäinö, olivat sodan jälkeen maalanneet taloa, jotta se asutusviranomaisten silmissä olisi näyttänyt asutulta. Myös Wäinö Avellanin leski kirjoitti miehensä kuoleman jälkeen Viljo Lakiolle (20.5.1972), "miten Wäinö siellä nikkaroi ikkunapookia y.m. rempallaan olevaa vaan siksi että hän pelkäsi että Kimala otetaan Annalta rappiotilana."

Vuodesta 1946 lähtien Kimalan kartanon vanha päärakennus ja sitä ympäröivät maat ovat kuuluneet Muolaasta lähtöisin olevalle Toukkarin suvulle; vuodesta 1989 Pertti ja Ullamaija Toukkarille.


Kimalan kartanon omistajia tai osaomistajia ovat olleet:

Ramsayt 1672-1752, (80 v)

Hedvig Eleonora Stubbe (1/2) 1752-1769, (17 v)

Daniel Hällström (1/2) 1752-1779, (27 v)

Gottfried T(h)itz (1/4) 1779-1788, (9 v)
- kts. isojako Kimalassa
- Nävilä, Puhari

Munckit (3/4, ½, 1/4) 1769-1796:
- Johan Munck 1769-1772, (3 v)
- Carl Fredrik Munck 1772-1791, (19 v)
- Carl Johan Munck 1791-1796, (5 v)

Gustaf Johan Jägerhorn (1/2) 1796-1799, (3 v)


Kapteeni Gustaf Johan Jägerhorn af Spurilan (oik.) ja hänen vaimonsa Helena Johanna Ulfsparre af Broxvikin (Ruotsin ritarihuoneen aatelissuku nro 9) silhuetit.
Kuvat: Sebastian Jägerhorn

Zidbeckit 1788-1807:
- Adam Ambrosius Zidbeck 1788-1802; 1799-1802 (1/1),
(14 v) - leskirouva Renata o.s. Bergstock 1802-1807, (5 v)

Avellanit 1807 -, (198 v)
vuodesta 1825 1/3 osakartanoa
- päärakennus Jyrki Raulolla 1981-

Gra(h)nit
1825-1834 2/3 osakartanoa, (9 v)

Juseliukset 1834-1846 (2/3), (12 v)

Konsinit 1846-1909; (2/3), (63 v)

Aleksi Höllilä 1910

Alfred Selin ja Juho Mäkelä 1912

August Tavola 1915(?)-1916
(muutti Somerolle Uskelasta 1915,
palasi perheineen Saloon 30.10.1916)

Nuotiot (1916-1931); osakartano (15 v)

1930-1940-luvuilla jälleen koko kartanon omistivat Avellanit sekä sodan jälkeen Toukkarit, osakartano 1946-;
(64 v) Emil Toukkari, myöh. perikunta 1961-1989, (28 v)

Pertti ja Ullamaija Toukkari 1989-

Vasemmalla Kimalan kartanon vanha päärakennus 1720-
1730-luvulta. Oikealla vuonna 1826 kahtia jaetun kartanon
(1/3), Avellanin päärakennus 1850-luvulta.

Perimätiedon mukaan harrastelijamaalauksen
(60 x 40 cm) teki 1800-luvun puolivälissä järven vastakkai-
sella puolella sijaitsevan Lahden kartanon kotiopettaja, joka
oli palavasti rakastunut Kimalan kartanon kauniiseen tyttäreen.
[Oskar Konsinilla oli kahdeksan tytärtä.]
- Etualalla virtaa Pusulanjärveksi levittäytyvä Paimionjoki,
entinen Someronjoki; joskus Savijoeksikin kutsuttu.

Jäljennös samasta kuvasta. Sen on maalannut [Erkki Merimaan muistikuvien mukaan] koristemaalari Niilo Kaunisto Nakkilan Leistilänjrven vankisiirtolassa 1950. Merimaa oli siellä vankilanjohtajana. Katri Merimaan albumi.

Akvarelli samasta kuvasta. Sen on maalannut taidemaalari Urho Salomaa.