Oskar Konsin oli mukana laulukiertueilla, joilla kerättiin varoja Helsingin ylioppilastalon rakennusrahastoon. Oskar oli opiskellut Åbo Gymnasiumissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1857. Hän oli vuoteen 1859 asti Helsingin yliopistossa [Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa] lakitieteen ylioppilas, mutta siirtyi sitten metsäalalle. Vuonna 1861 hän kävi kurssin Tukholman kuninkaallisessa metsäinstituutissa (Kongl. Skogs-Institutet i Stockholm, per. 1828) ja pätevöityi samana vuonna Suomessa metsäkonduktööriksi.

Jutun mukaan eri puolilta Suomea kotoisin olevat 12 ylioppilasta tekevät kesän aikana kiertueen, jonka tarkoituksena on kerätä varoja uudelle ylioppilastalolle. Kuoron ohjelma käsittää 120 laulua, suomalaisia ja ruotsalaisia kansanlauluja; ohjelmassa on myös uudempaa tuotantoa.

Turmeen läksiäiskonsertti oli Helsingin Kaivohuoneella maanantaina 14.6.1858.

"19. kesäkuuta laulajat lähtevät Murtajalla Turkuun ja poikkeavat matkalla Tamisaareen, josta matka jatkuu Hämeenlinnaan, Tampereelle, Poriin, Kristiinankaupunkiin, Vaasaan, Uusikaarlepyyhyn, Pietarsaareen, Kokkolaan, Raaheen, Ouluun, Tornioon, Ouluun, Kuopioon, (Joroisiin?), Mikkeliin, Savonlinnaan, Lappeenrantaan, Viipuriin, Haminaan, Loviisaan, Porvooseen ja Helsinkiin, jonne laulajien pitäisi palat syyskuun alussa."

Emeritusprofessori Matti Klinge kirjoittaa "Upsalasta Pariisiin" -muistelmateoksessaan (Siltala 2014), että ylioppilastalon rakennushanke oli "kansallispoliittinen manifestaatio. Koko maahan ulottuneet kahdentoista laulajan kiertueet merkitsivät Helsingin ainakin osittain oppositiomielisten tunnelmien levittämistä...". Lauluohjelmia tarkkailivat paikalliskuvernöörit, joiden tehtävänä oli varmistaa, ettei ohjelman ulkopuolisia, lähinnä skandinavistisiksi arvioituja lauluja esitettäisi.

"Kuvernöörit eivät kuitenkaan voineet tietää, mitä lukemattomissa ylioppilaiden 'kahdentoista apostolin' kunniaksi järjestetyissä juhlissa laulettiin ja puhuttiin, niin että kiertueilla voi arvella olleen paljon vaikutusta varsinaisen rahankeräyksen lisäksi.

Ylioppilaista tuli, niin kuin sittemmin asian poliittisuutta väitöskirjaosassa syvällisemin kuvatessani formuloin, 'aatteiden kolportöörejä'." Ylioppilaskunnan historian II osassa (WSOY, Porvoo 1967, s. 94, 95)) Klinge  kirjoittaa:

"Lahjoja ei annettu konkreettisille ylioppilaille, vaan aatteelle. Ylioppilastalon hyväksi kaksitoistavuotiskautena 1858-1870 tehty keräystyö epäilemättä mitä merkittävimmin juurrutti koko maan asukkaisiin ihanteellista kuvaa ylioppilasnuorisosta valoisana, isänmaallisena tulevaisuuden lupauksena, kaikkien kauniiden aatteiden ilmentymänä. Tämän ihanteellisen ylioppilaskuvan ensisijaisena juurruttajana on varaankin pidettävä ylioppilaskakstoistikkojen, erityisesti niistä ensimmäistä.

Ylioppilaskakstoistikko, studenttolfvan, oli kesällä 1858 maata kiertänyt kolminkertainen kvartetti, joka konsertoimalla keräsi huomattavan summan rahaa ylioppilastalon rakentamiseen."

Konsinin 43-sivuisessa laulukirjassa on kaikkiaan 30 viisua. Mukana on myös kuningasmielisiä lauluja.

* * *

Oskar Konsinin laululuharrastuksesta on pari kirjallista dokumenttia: "Puhe siirtyi ikäänkuin itsestään yliopistoon ja sen osakuntien harrastuksiin. Ukko Konsin innostui. Eikä se ollut lainkaan kummaa, sillä hän oli aikoinaan innokkaasti osallistunut ylioppilaselämään ja kiertänyt kuoron mukana Suomea pitkin ja poikin antamassa konsertteja tulevan ylioppilastalon hyväksi. Nyt oli talo kohonnut. Ja ukolla oli kyseltävää." (Kaarlo Merimaa, Ukko Konsin kovana, Someron Joulu 1967)

"Min far var en god sångare och deltog som student i Akademiska sångföreningen." (Agda Forsblom muistelee isäänsä painetussa vihkosessa, Mina bardomsjular, 1950)

Oskar Konsinin vaarallisesta kuningasmielisyydestä
kielii papereiden joukosta löytynyt Oskar I:stä
runollisesti palvova käsikirjoitus.

Oskar I hallitsi 1844-1859