Oskar Viktor Avellan 1900-42
Johan Viktor Avellanin kuoleman jälkeen taloa hoiti noin 20 vuoden ajan hänen leskensä Karolina, jonka jälkeen isännäksi ryhtyi 1900-luvun alussa Oskar Viktor Avellan. Hänellä oli neljä lasta: Varma, Nils Wiktor, Väinö ja Anna.
Vuonna 1902 tehdyn isojaon järjestelyn mukaan Avellanin 0,5555 manttaalin tilaan kuului peltoa 66,008 hehtaaria, niittyä 74,024 ha, viljelyskelpoista maata 55,391 ha ja metsämaata 30,958 ha. Tilan kokonaispinta-ala oli 226,381 ha. Tämän lisäksi Avellaneilla oli Rekolan tila, ns. Rekola-Avellan, jossa oli peltoa 2,04 ha, niittyä 54,747 ha, viljelyskelpoista maata 20,038 ha ja metsämaata 2,568 ha, yhteensä 79,393 ha. Konsinin perikunnan kanssa Avellanilla oli yhteisiä maita oli 1,050 ha. Vuonna 1902 Avellanin tilan kokonaispinta-ala oli siis 305,774 ha.
Oskar Konsinin perikunnalle kuuluneen (Kimala Konsin 2/3, 1,1111 manttaalia) kartanon suuremman puoliskon kokonaispinta-ala oli 363,872 ha ja Rekola-Konsinin 87,804 ha. Konsineilla oli maata kaikkiaan 451,676 hehtaaria. Näin Kimalan kartanon (2/3 ja 1/3) kokonaispinta-ala oli 758,50 hehtaaria.
Avellanien omistukset kasvoivat 1931, kun Oskar Konsin osti Frans Nuotion perikunnan pakkohuutokaupasta entisiä Konsinin maita 126 hehtaaria. Näin tilan kokonaispinta-ala oli 1940-luvun alussa noin 400 hehtaaria.
Vuonna 1825 kahteen osaan jakautuneen Kimalan kartanon pinta-ala oli 758,5 hehtaaria vuonna 1902. Vuonna 1931 Oskar Avellan osti pakkohuutokauppaan joutuneen, vanhan Konsineille kuuluneen osuuden Frans Oskar Nuotiolta. Tilan pinta-ala oli noin 126 hehtaaria. [Velkaantunut Oskar Konsinin perikunta oli joutunut myymään maitaan pian isojaon järjestelyn jälkeen. Vuonna 1904 erotettiin Kimalasta Kulmala, 39 ha; Leppäaro 34,5 ha ja Peltola, 33 ha sekä vuonna 1905 Mullivuori, 41,5 ha. Maata myytiin yhteensä 148 hehtaaria.]
Frans Oskar Nuotio oli ostanut Kimalan vuonna 1916. Velkaantunut Nuotio kuoli keuhkokuumeeseen Kimalassa 29.4.1926, ja tila joutui viisi vuotta myöhemmin vasaran alle. "Kukaan ei lopulta tiennyt, paljonko talossa oli velkaa, paljonko tekaistua. Kirje, jossa kerrottiin myönteinen päätös avuksi haetulle lainalle, ei koskaan tullut perille. Vasta myöhemmin tuli huomautus nostamattomasta rahasta. Mutta liian myöhään. Oli myös naapuri, Oskar Avellan, joka tahtoi talon omakseen. Tila joutui pakkohuutokaupattavaksi vuonna 1931", muisteli Nuotion tytär asiaa 1980-luvun alussa. Nuotion tilusten pinta-ala 126 ha, josta puutarhaa 1, peltoa 81, metsämaata 42,5 ja joutomaata 1,5 hehtaaria.
Näin kartano yhdistyi jälleen. Tilan kokonaispinta-ala oli yli 400 hehtaaria. Tilasta oli vuoden 1918 maanvuokralain nojalla ja myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten erotettu yksi mäkitupa ja neljä muuta lohkotilaa, yhteensä 25 ha maata. 1940-luvun alussa kokonaispinta-ala oli "400 ha, mistä peltoa 250 ha ja viljeltyä laidunta 50 ha." Osa Avellanin maista yhtiöitettiin 1930-lvulla; osakeyhtiö Kimalalla oli vuonna 1937 viljeltyä 61,11 ha, viljelyskelpoista maata 18,33 ha, metsää 44,34 ha ja joutomaata 1,593 ha - yhteensä 125,373 ha.
Oskar Konsinin perikunnalle kuuluneen (Kimala Konsin 2/3, 1,1111 manttaalia) kartanon suuremman puoliskon kokonaispinta-ala oli 363,872 ha ja Rekola-Konsinin 87,804 ha. Konsineilla oli maata kaikkiaan 451,676 hehtaaria. Näin Kimalan kartanon (2/3 ja 1/3) kokonaispinta-ala oli 758,50 hehtaaria.
Avellanien omistukset kasvoivat 1931, kun Oskar Konsin osti Frans Nuotion perikunnan pakkohuutokaupasta entisiä Konsinin maita 126 hehtaaria. Näin tilan kokonaispinta-ala oli 1940-luvun alussa noin 400 hehtaaria.
Vuonna 1825 kahteen osaan jakautuneen Kimalan kartanon pinta-ala oli 758,5 hehtaaria vuonna 1902. Vuonna 1931 Oskar Avellan osti pakkohuutokauppaan joutuneen, vanhan Konsineille kuuluneen osuuden Frans Oskar Nuotiolta. Tilan pinta-ala oli noin 126 hehtaaria. [Velkaantunut Oskar Konsinin perikunta oli joutunut myymään maitaan pian isojaon järjestelyn jälkeen. Vuonna 1904 erotettiin Kimalasta Kulmala, 39 ha; Leppäaro 34,5 ha ja Peltola, 33 ha sekä vuonna 1905 Mullivuori, 41,5 ha. Maata myytiin yhteensä 148 hehtaaria.]
Frans Oskar Nuotio oli ostanut Kimalan vuonna 1916. Velkaantunut Nuotio kuoli keuhkokuumeeseen Kimalassa 29.4.1926, ja tila joutui viisi vuotta myöhemmin vasaran alle. "Kukaan ei lopulta tiennyt, paljonko talossa oli velkaa, paljonko tekaistua. Kirje, jossa kerrottiin myönteinen päätös avuksi haetulle lainalle, ei koskaan tullut perille. Vasta myöhemmin tuli huomautus nostamattomasta rahasta. Mutta liian myöhään. Oli myös naapuri, Oskar Avellan, joka tahtoi talon omakseen. Tila joutui pakkohuutokaupattavaksi vuonna 1931", muisteli Nuotion tytär asiaa 1980-luvun alussa. Nuotion tilusten pinta-ala 126 ha, josta puutarhaa 1, peltoa 81, metsämaata 42,5 ja joutomaata 1,5 hehtaaria.
Näin kartano yhdistyi jälleen. Tilan kokonaispinta-ala oli yli 400 hehtaaria. Tilasta oli vuoden 1918 maanvuokralain nojalla ja myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten erotettu yksi mäkitupa ja neljä muuta lohkotilaa, yhteensä 25 ha maata. 1940-luvun alussa kokonaispinta-ala oli "400 ha, mistä peltoa 250 ha ja viljeltyä laidunta 50 ha." Osa Avellanin maista yhtiöitettiin 1930-lvulla; osakeyhtiö Kimalalla oli vuonna 1937 viljeltyä 61,11 ha, viljelyskelpoista maata 18,33 ha, metsää 44,34 ha ja joutomaata 1,593 ha - yhteensä 125,373 ha.
1900-luvun maareformien ja sotien seurauksena 758,5 hehtaarin kartanon pinta-ala pienentyi radikaalisti: viidessäkymmenessä vuodessa kahdenteentoista osaan. 1950-luvun alussa Avellaneilla oli maata 65 hehtaaria!
Isojaon aikana 1780-luvulla (silloinkin kahtiajakautuneen kartanon) yhteispinta-ala oli 930,68 tynnyrinalaa (1 ta = 0,49364 ha = 459,4209 ha). Kimalan kartanon omistivat vuonna 1780 kornetti Carl Friedrich Munck (3/4) ja lasinpuhaltaja Gotfried T(h)itz (1/4). Munckilla oli peltoa ja niittyä 128,466 tynnyrinalaa, metsää 569,30, yhteensä 697,76 ta. Thitz omisti peltoa ja niittyä 42,922 ta sekä metsää 190,00 ta, yhteensä 232,92 ta.
Isojaon aikana 1780-luvulla (silloinkin kahtiajakautuneen kartanon) yhteispinta-ala oli 930,68 tynnyrinalaa (1 ta = 0,49364 ha = 459,4209 ha). Kimalan kartanon omistivat vuonna 1780 kornetti Carl Friedrich Munck (3/4) ja lasinpuhaltaja Gotfried T(h)itz (1/4). Munckilla oli peltoa ja niittyä 128,466 tynnyrinalaa, metsää 569,30, yhteensä 697,76 ta. Thitz omisti peltoa ja niittyä 42,922 ta sekä metsää 190,00 ta, yhteensä 232,92 ta.
Kartanon augmenttien eli aputilojen, Rekolan Matts Mårtensonilla (1/2) ja Erik Jacobsonilla (1/2) oli kummallakin tiluksia 139,753 tynnyrinalaa (peltoa ja niittyä 25,753 ta, metsää 114,00 ta), yhteensä 279,506 ta. Augmentteineen kartanon tiluksia oli 1210,433 tynnyrinalaa, ts. 597,5181 hehtaaria.
Kimalalainen kotiseutumies Martti Jokinen muisteli Someron Jouluun 2010 kirjoittamassaan murrejutussa Oskar Avellania. Jokisen koti oli Avellanin entinen torppa, Korpi. Se sijaitsi Saarentaan rajalla.
"Em mei tunnettu juur kettään kakaroi, mikkä alko koulun yhtä aikaa meitin kans. Korpi oli sev verran erhakol. Kimalaam päim meiltä kulejttiil lähteev viärest soukkaa polkuu saran syrjäst isol ojal, minkä ylittem pääsi jalkasin taikka pyäräl kahta yhteel lyätyy lankkuu pitki.
Hevosen kans mentiin suvel toistak kautta, Avelaanim mettäv viarustaa simmost pahhaa tiätä, misä oli syväk kovapyäräisten kärryin kalvamat raitjot. Kärryt keikkus, niät peljättiin kaatuva. Pystys nep pysy kumminkiiv, vaikka tuljuvakki kahtak käsi. Talvel reen kans pääsi suareempaan Häntäläst Pyäliiv viäväl tiälä isost ojast ylitte, kun se oli jääsä.
* * *
Avelaanin isäntää Vihtorii [Oskar Viktor] sanottiim Platkaks, kun se käveli platkutti simmottoon sukkelast ja sik kun se suuttus, paiskas hatum maaha, hyppeli päälä ja kiros. Platka oli sanonu Alppul, et kulkeet saat heijäm peltosarkaa, mut tiätä es tee, ekkäs ojjaan siltaa, muutakuj jalankulkuu vaste.
Siit häntäläläisii ja muitakir renas polkupyäräin kans kirkol, simmosek kun uskalsi aijaat lankkui myären ojan ylitte. Tästä oikasee aika pal. Talvisillan tiän kautta om melkeen pualta pirreim matka, Alppu selitti."
* * *
MUSTII SIKOI, PIMJÄÄ VOITA JA SOUVVII
Vuoden 2006 Someron Joulussa Martti Jokinen kirjoitti sodanaikaisesta mustan pörssin kaupasta. Vitsikkäässä murrejutussa kuvaillaan myös Kimalan kylän muuttumista sodan jälkeen.
"Kimalan kylä muuttus aika pal. Avelaanin ja Kartanon pelloist tehtiin karjalaisil toistakymment tillaa. Karjalan karu maa oli sentään pirttiviljelykses antanuk kunnon saro, sanottiin niittei lapslaumoist.
Muutamat tilat raivattiin tukkimettästä, misä katerpillari möyrys viikkokauret niinkun Viartolan sonnilauma Seittemäs veljekses, minkä määkin luin koulun kirjastost, kohta kul lukemaan oppisin. Ja sammaan syssyyn koko kirjasto. Ei se hääppönen ollu. Opettajam pöyräs kolmel kantil muutama hylly. Viis-kuuskymment kirjaa.
Meiläkin saatii lopult santatiä melkeen ulkorakennustein nurkalt. Ny kum Platka oli kuallu, ei ollu kettään hanttiin panemas. Silti tiästä riireltiin ihan tarpeeks. Meik kuureltiin korvat hörreelläs ja kateltiin silmät tapil meilä tiäkokoukses, kuija äijät meinas käyrä toistes kraiveleisii."
"Em mei tunnettu juur kettään kakaroi, mikkä alko koulun yhtä aikaa meitin kans. Korpi oli sev verran erhakol. Kimalaam päim meiltä kulejttiil lähteev viärest soukkaa polkuu saran syrjäst isol ojal, minkä ylittem pääsi jalkasin taikka pyäräl kahta yhteel lyätyy lankkuu pitki.
Hevosen kans mentiin suvel toistak kautta, Avelaanim mettäv viarustaa simmost pahhaa tiätä, misä oli syväk kovapyäräisten kärryin kalvamat raitjot. Kärryt keikkus, niät peljättiin kaatuva. Pystys nep pysy kumminkiiv, vaikka tuljuvakki kahtak käsi. Talvel reen kans pääsi suareempaan Häntäläst Pyäliiv viäväl tiälä isost ojast ylitte, kun se oli jääsä.
* * *
Avelaanin isäntää Vihtorii [Oskar Viktor] sanottiim Platkaks, kun se käveli platkutti simmottoon sukkelast ja sik kun se suuttus, paiskas hatum maaha, hyppeli päälä ja kiros. Platka oli sanonu Alppul, et kulkeet saat heijäm peltosarkaa, mut tiätä es tee, ekkäs ojjaan siltaa, muutakuj jalankulkuu vaste.
Siit häntäläläisii ja muitakir renas polkupyäräin kans kirkol, simmosek kun uskalsi aijaat lankkui myären ojan ylitte. Tästä oikasee aika pal. Talvisillan tiän kautta om melkeen pualta pirreim matka, Alppu selitti."
* * *
MUSTII SIKOI, PIMJÄÄ VOITA JA SOUVVII
Vuoden 2006 Someron Joulussa Martti Jokinen kirjoitti sodanaikaisesta mustan pörssin kaupasta. Vitsikkäässä murrejutussa kuvaillaan myös Kimalan kylän muuttumista sodan jälkeen.
"Kimalan kylä muuttus aika pal. Avelaanin ja Kartanon pelloist tehtiin karjalaisil toistakymment tillaa. Karjalan karu maa oli sentään pirttiviljelykses antanuk kunnon saro, sanottiin niittei lapslaumoist.
Muutamat tilat raivattiin tukkimettästä, misä katerpillari möyrys viikkokauret niinkun Viartolan sonnilauma Seittemäs veljekses, minkä määkin luin koulun kirjastost, kohta kul lukemaan oppisin. Ja sammaan syssyyn koko kirjasto. Ei se hääppönen ollu. Opettajam pöyräs kolmel kantil muutama hylly. Viis-kuuskymment kirjaa.
Meiläkin saatii lopult santatiä melkeen ulkorakennustein nurkalt. Ny kum Platka oli kuallu, ei ollu kettään hanttiin panemas. Silti tiästä riireltiin ihan tarpeeks. Meik kuureltiin korvat hörreelläs ja kateltiin silmät tapil meilä tiäkokoukses, kuija äijät meinas käyrä toistes kraiveleisii."
Juhani Lakion albumi
Somero 15.5.1942